Yritystilaus tunnistettu

Voit käyttää palvelun kaikkia sisältöjä vapaasti. Jos haluat kommentoida, kirjaudu sisään henkilökohtaisella Mediatunnuksella.

Pakina Nakkisoppa

Kun nyt talvipäiviä viettää valmiissa maailmassa ja valmiissa asunnossa, on aikaa vaikka kokkailla. Oli nälkä, vatsa kurisi, koira kerjäsi ja rouva oli maalaamassa akvarelleja kamarissa, eikä silloin passaa mennä kyselemään ruuasta.

Minulla oli siis tilaisuus käyttää ihan itse keittiötä ja jääkaapin sisältöä, sekä valmistaa lounas kahdelle. Marttojen hätävara, hernekeittopurkki jäi avaamatta. Osaan nimittäin tehdä hyvää nakkikeittoa, jopa parempaa kuin rouva siskonmakkarasta.

Tiedän että porkkanat kypsyvät hitaammin kuin perunat ja nakeille riittää pelkkä kiehauttaminen. No vettä kattilaan kiehumaan, ja saadakseni keiton valmiiksi heti kovimpaan nälkään, käytin apuna mikroaaltouunia. Porkkanat siis poikki, halki ja pinoon lautaselle ja mikroon pyörimään.

Seuraavaksi käsittelyyn tulivat perunat. Kaikki pieniä pyöreitä mokkuloita. Sellaiset on paras pyöritellä kuorimaveitsen sijaan hedelmäveitsellä sormiaan varoen. Ilman verta ja karkeita sanoja. Jatkoin välillä mikron säteilytysaikaa porkkanoille, sitten leikkuuveitsi sai tehtäväkseen lohkoa raakoja pottulohkoja.

No, porkkanat saivat perunalohkot seuraksi mikroon kypsymään. Ehkä tästä tuleekin hyvää juuressalaattia, kävi mielessäni. Jaa, nakkikeitto olisi kuitenkin maistuvampi. Kun mikron kova ääni alkoi kiristää, kallistin juureslautasen kiehuvan kattilan päällä ja molskis vaan, sormille se tuli.

Jos haluaa että juurekset kypsyvät nopeasti keitinvedessä, ne kannattaa pilkkoa pieniksi. Sen totesin, kun haarukoin tuliset porkkanat yksitellen paloiteltavaksi. Potut tuntuivat myöskin hieman kovilta, joten nostin monta kauhallista niitä keitosta koholle ja pienin hedelmäveitsellä suurimmat lohkot paremmin suuhun sopiviksi. Näin se soppa syntyy.

Nakkeja halkoessa ja pätkiessä pahin nälkä hävisi. Koiralta ja kokilta. Keittoon päätyi kuitenkin vielä havaittava määrä lihajalostepaloja. Niiden kypsyessä valmistelin kattausta ja söin odotellessa tomaatilla päällystetyn juusto-kananmuna-voileivän maitolasin kera. Ja toisenkin.

Sitten pääkokki tulikin muhevan tuoksun levittyä laajalle. Nappasi pakastimeen piilotettua persiljaa sekaan. Maistoi keitosta ja suolaripaus vähäisten nakkien takia. Nakki teollisena lihajalosteena ei sinällään kaipaa paljoa lisämausteita kuten raaka siskonmakkara.

Itse voileivistä kylläisenä vain maistoin tuota rouvalta yli jäänyttä juureskeittoa. Ruokahävikkiä ei kuitenkaan synny, sillä haen siihen lisää nakkeja huomenna.

Tuo rouvan tekemä loppumaustaminen on muuten kokkaustaitoni salaisuus.