Torstaiaamuna vilkaisin heti herättyäni joka-aamuiseen tapaan, mitä maailmalla on tapahtunut. Olihan siellä. Venäläispanssarit vyöryivät kohti Ukrainaa.
Muutakin mahtui päivään, koskapa oli normaali työpäivä sovittuine askareineen. Lehti ei ilmesty tiistaisin, jos juttuja ei sinne kirjoita eikä asettele sivuille paikoilleen. Verkko elää koko ajan, ja kun tieto tuli torstaina iltapäivällä siitä, että Leppävirralla ja Vehmersalmella kirkonkellot soivat rauhan puolesta, niin se oli verkossa saman tien. Paperisessa lehdessä se olisi nyt jo vanha juttu.
Muutaman lauseen juttu keräsi klikkauksia huomattavasti enemmän kuin moni muu juttu. Kirkonkellojen soitto vei myös leppävirtalaisten ajatukset Ukrainaan.
Leppävirralla on työskennellyt ukrainalaisia monena kesänä. Maatilojen ulkomaalaisesta kausityövoimasta he muodostavat suurimman osan. Moni on tullut vuosien mittaan tutuksi täällä. Yhteyttä on pidetty ja ensi kesäksikin olisi halukkaita tulijoita.
Mikä heidän tilanteensa on nyt? Onko joku kuollut tai haavoittunut, kun Venäjä ei häikäilemättömässä hyökkäyssodassaan kaihda siviiliuhreja? Ovatko he pakenemassa kohti länsinaapureiden rajaa mukanaan se omaisuus, mitä he ovat ehtineet mukaansa ottaa?
Ukrainalaisille turvaa hakeville on täällä oltava tarjolla leipää ja lämmintä.
Turvaa hakeville on täällä oltava tarjolla leipää ja lämmintä.
Leppävirralla asuu myös venäläisiä. Nyt on pidettävä pää kylmänä ja muistettava, ettei Putinin sota ole heidän vikansa. Kansa kärsii itärajan takana johtajansa vuoksi taas kerran. Aika näyttää, miten Putinin hallinnolle käy. Venäjällä on nähty kansannousuja ennenkin. Yhden vallankumouksen seurauksena syntyi Neuvostoliitto, ja toisen seurauksena se kaatui.
Demokratiaa ei sinne ole muodostunut missään vaiheessa. Kansalaiskeskustelulle ja moniarvoisuudelle ei ole ollut sijaa sen enempää tsaarinaikaan, neuvostovuosina kuin nytkään. Seuraukset ovat nähtävissä.
Sotaa käyvien valtioiden päämiehet poikkeavat toisistaan. Volodymyr Zelenskyi on piirtänyt tässä vaiheessa nimensä historiaan maansa johtajana, joka ei taivu vihollisen edessä. Hän esiintyy avoimesti julkisuudessa venäläisjoukkojen piirittämässä Kiovassa. Kivikasvoinen Putin puolestaan istuu bunkkerissaan kaukana rintamalinjoista.
Tässä sodassa käydään myös julkisuussotaa. Ukraina on esillä koko maailman medioissa. Venäjä yrittää pitää suitsissaan omaa propagandaansa, jota muiden maiden vapaaehtoiset hakkerit hakkaavat.
Ukraina pitää tiukasti puoliaan. Paraatimarssia Kiovaan ei nähty, vaikka Kremlissä saatettiin niin luulla.
Ukraina ei ole kaukana. Matkaa sinne on Helsingistä saman verran kuin Utsjoelle. Suomalaisten ajatukset ovat Ukrainassa.