Vähiin käy ennen kuin loppuu, voisi sanoa Itä-Suomen maaseutukuntien väkimäärästä. Leppävirralla oli viime vuoden lopussa 123 asukasta vähemmän kuin vuotta aiemmin. Vuonna 2020 vastaava menetys oli huomattavasti pienempi, 52 asukasta. Pahin epäsuhta johtuu siitä, että Leppävirralla syntyi viime vuonna 58 vauvaa. Kuolleita oli 147. Muuttovoittoakaan ei päästy viime vuonna kirjaamaan.
Pohjois-Savon väkiluku kasvoi viime vuonna 131 asukkaalla, mutta kasvua oli vain Kuopiossa ja Siilinjärvellä. Siilinjärvi saa osansa Kuopion kasvusta, mutta Leppävirtaa se ei riitä lämmittämään. Kuopion kasvukin on siinä mielessä ongelmallista, että se perustuu enimmäkseen maakunnan sisäiseen muuttoliikkeeseen. Kuopio ei vedä siinä määrin väkeä maakunnan ulkopuolelta kuin esimerkiksi Jyväskylä.
Leppävirran tilanne ei ole maakunnan murheellisin eikä Itä-Suomen surkein, mikä ei kuitenkaan tarkoita sitä että se olisi hyvä ja siihen pitäisi olla tyytyväinen. Kun Verohallinnon tilastoja tarkastellaan, käy ilmi että palkansaajia Leppävirralla oli joulukuussa yhteensä 3 499 ja eläkeläisiä 3 829 henkeä. Eläkeläisiä on siis 330 henkeä enemmän kuin palkansaajia. Tämä osuus väestöstä kasvaa koko ajan, mikä taas nakertaa kunnan tulopohjaa samalla kuin väestötappiokin. Kun sote-palvelut siirtyvät pois kunnan harteilta, lähtee iso osa verotuloista. Jäljelle jäävällä osuudella pitää järjestää kuntaan jäävät palvelut, ja näillä väestökehityslukemilla nähdään, että veronmaksajien osuus pienenee jatkuvasti. Kyse ei ole tilastopoikkeamasta, vaan suunta on ollut sama jo pitkään.
Mikä neuvoksi? Kunta tarjoaa asuintontteja, ja muuttajat kehuvat paikallisia palveluja. Työpaikkojakin on tarjolla, ja menestyvät yritykset kärsivät työvoimapulasta siinä missä vaikkapa hoitoalakin. Viisasten kiveä ei ole keksitty, sillä suuri virta ei tunnu kääntyvän. Uusia asukkaita on joka tapauksessa saatava, myös ulkomailta.
Veronmaksajien osuus pienenee jatkuvasti.