Näkökulma Yksilö vastaan kaivostoiminta – Miten yksittäisen kuntalaisen mielipide tulee kuulluksi?

Olen pohtinut usein mielessäni kaivoslain epäoikeudenmukaisuutta kuntalaisia kohtaan. Asukkailla ja varsinkaan maanomistajilla ei tunnu olevan minkäänlaisia oikeuksia eikä suojaa kaivosyhtiöiden suunnitelmissa.

Viimeisin esimerkki on marraskuussa kunnanhallituksessa käsitelty Turvallisuus- ja kemikaaliviraston (Tukes) pyytämä lausunto Leppävirran kunnalta Iso-Musta -järven, Lahnasenkankaan ja Pölkkysuonkankaan väliselle alueelle kohdistuvasta malminetsintälupahakemuksesta.

Kunnanhallitus päätti yksimielisesti, ettei lupaa myönnetä, koska malminetsintäalue rajautuu Leppävirran kunnan kahteen elinvoiman ja elinkeinojen kehittämisen tärkeään alueeseen – toiselta laidalta 5- tien välittömään läheisyyteen ja toiselta laidalta vesistörikkaalle ja luontoarvoilta tärkeälle alueelle.

Tästä huolimatta Tukes on hyväksynyt Boliden Kevitsa Mining Oy:n malminetsintäluvan Leppävirralla Tahvon alueella neljäksi vuodeksi ja lupaa voidaan jatkaa kolme vuotta kerrallaan.

Tukesin päätöksen mukaan luvan myöntämiselle ei ole estettä kaivoslaissa.

Voisi tuumailla, että jos kuntien lausunnoilla ei ole painoarvoa, niin miten lie yksittäisen kuntalaisen mielipide tuleekaan kuulluksi?

Joku voisi kysyä, että mitä haittaa on malminetsintäluvasta, sehän ei ole kuin lupa etsiä malmia maastosta?

Semmoinenkin sanonta on kuin roikkua löysässä hirressä ja tämä sopii mielestäni hyvin tähän tilanteeseen.

Seuraavat vuodet Boliden tekee tutkimuskairauksia ja selvittää mahdollista kaivoksen avaamista. Tänä aikana asukkaat elävät epätietoisuudessa tulevaisuudesta, tuleeko kaivos vai ei.

Toivotaan, että kaivoslakiin saadaan muutos nykyiselle ylijyräämislinjalle, jossa myönteinen päätös tulee joka tapauksessa, riippumatta hyvin perustelluista syistä luvan epäämiselle.

Maanomistajan tulee saada korvaus kaivostoiminnan aiheuttamasta haitasta, sekä kaivosyhtiöltä saadaan riittävä takaus luonnonsuojeluun ja alueen palauttamiseen ennalleen.

Kirjoituksesta saattaa jäädä mielikuva että olen yleensäkin kaivostoimintaa vastaan, mutta kirjoitukseni kärki on nykyisessä toimintatavassa jossa eri tahojen kuuleminen vaikuttaa olevan vain pakollinen muodollisuus.

Suomen maaperässä on valtavat omaisuudet malmivarannoissa, esimerkkinä Rautalammin Kiviniemestä löydetty scandium-esiintymä jonka arvo on jopa 34 miljardia euroa.

Tätäkin omaisuutta havittelee monikansallinen Rio Tinto-yhtiö.

Malmivarannot täytyy saada käyttöön suomalaisten yhtiöiden kautta kaivosmallilla, jossa on käytössä suljetun kierron järjestelmä, jolloin haittavaikutuksia ei pääse vuotamaan kaivoksen ulkopuolelle ja kaivostuotot jäävät kotimaahan.

Yhtenä vaihtoehtona näkisin, että malmivarallisuus kansallistetaan ja toimitaan ns. Norjan öljyn mallin mukaan, jolloin tuotto valuu suoraan valtion kassaan.

Kirjoittaja on kunnanvaltuutettu (ps.)