Näkökulma Leppävirtalaisten villapaita
Kurjalan koulun käsityöluokasta se alkoi. Ensin sormivirkattiin kilpaa: muistan veljeni virkanneen kokonaisen lankakerän. Vähitellen taitotaso nousi ja saimme luvan tarttua puikkoihin. Syntyi villasukkia, toisille yksi ja toisille kaksi eriparista. Myönnän, että yli kymmenen vuotta peruskoulun jälkeenkin on saattanut sukan kutominen jäädä vain yhteen yksilöön. Into käsillä tekemiseen on kuitenkin pysynyt. Syksyllä neuloin elämäni ensimmäisen islantilaisen villapaidan.