Näkökulma Leppävirtalaisten villapaita

Kurjalan koulun käsityöluokasta se alkoi. Ensin sormivirkattiin kilpaa: muistan veljeni virkanneen kokonaisen lankakerän. Vähitellen taitotaso nousi ja saimme luvan tarttua puikkoihin. Syntyi villasukkia, toisille yksi ja toisille kaksi eriparista. Myönnän, että yli kymmenen vuotta peruskoulun jälkeenkin on saattanut sukan kutominen jäädä vain yhteen yksilöön. Into käsillä tekemiseen on kuitenkin pysynyt. Syksyllä neuloin elämäni ensimmäisen islantilaisen villapaidan.

Haluatko lukea koko jutun?

Tilaa digi ja pääset lukemaan kaikki Soisalon Seudun sisällöt.

Tilaa 1 kk 1 €

Digitilauksen sisältö

  • Soisalonseutu.fi-verkkopalvelun rajaton käyttöoikeus vuoden jokaisena päivänä
  • Näköislehti
  • Uutissovelluksen ja päivän lehti -sovelluksen käyttöoikeus (iOS ja Android)
  • Lukuoikeus sinulle ja kolmelle perheenjäsenellesi