Henkilökunta päättää. Eihän me mahdeta mitään.
Näillä sanoilla kuvattiin erään henkilön katoamista kirkonkylän raiteilta.
Hän ilahdutti meitä monia. Leppävirran kunnasta saattoi ajatella, että kylläpä täällä tehdään edistyksellistä vammaispolitiikkaa.
Suomi pystyi vasta vuonna 2016 vahvistamaan Yhdistyneiden Kansakuntien vammaissopimuksen meidän ihmisarvoa syrjivän kehitysvammalainsäädännön takia.
Tehtiin muutoksia ja YK:n pitkään Suomen osalta vahvistamaton sopimus voitiin vahvistaa.
Ministeriössä laitettiin myös vireille vammaislainsäädännön yhteensovittaminen.
Virkamiesten on noudatettava lakia. Lainsäätäjät valitaan joka neljäs vuosi kansanvaltaisesti valtiopäiville.
Toivottavasti yksi yhteinen vammaispalvelulaki saadaan voimaan, niin ettei vamman mukaan enää esiintyisi syrjintää ja kaltoinkohtelua.
Vammaisten oikeudet ovat ihmisoikeuksia. Yksi yhteinen vammaisneuvosto kuuluu kaikille vammaisille.
Ei voi erotella ihmisiä poliittisesti eri vammaisryhmiin ja järjestellä kunnallispoliitikkojen mukaan luottamusmiesten ylläpitämiä kahden luokan vammaisjaostoja.
Ehkäpä sitten jo sosiaali- ja terveydenhuollon palvelujen järjestelyissä vanhusten kohdalla totuttuihin heittomummoihin ei tarvitsisi lisätä uusia heittopusseja.
Oman kotikunnan merkitys on valtava.