Puolitoista vuotta sitten Leppävirralla tapahtui merkittävä muutos lukiokoulutuksen suhteen lukion muutettua omasta rakennuksestaan Kivelän koululle. Muutos herätti paljon vastustusta, mutta varsin nopeasti uudet tilat voittivat lukiolaiset puolelleen. Minäkin vastustin jyrkästi Kivelään muuttoa. Perusteluni olivat suorastaan populistisia: yläkoululaiset voisivat saada lukiolaisilta tupakkaa ja alkoholia, eikä lukio olisi lukio, mikäli opiskelijat joutuisivat katsomaan seiskaluokkalaisia. Hauskinta sodassani tuulimyllyjä vastaan oli se, että minä sain ylioppilaslakkini jo keväällä 2019, vuotta ennen lukion muuttoa. Pelkäsin siis muutosta.
Koulupäätöksiin liittyy aina pelkoa. Luonnollinen reaktio varsinkin asunnonomistajalta, koska koulun läheisyys katsotaan merkittäväksi eduksi asuntomarkkinoilla. Tosin ei kouluja ilman syytä lakkauteta, ei lakkautettu lukiotakaan, joka olisi pitänyt remontoida kalliilla. Mistä rahat olisi otettu? Vuosikymmenet veroja maksaneilta vanhuksilta? Päivähoidolta? Jokainen ymmärtänee, että lasten- ja vanhustenhoito on käyttäjilleen kriittisempi palvelu kuin erillinen lukio hassunhauskoine teemapäivineen. Silti minä vain vaadin lukiolle jatkoa.
Kirjoitin kaksikin artikkelia lukion muutosta Kivelään kesällä 2020. Jälkimmäisessä tekstissä (Soisalon Seutu, 1.9.2020.) lukion opettaja Annamari Venäläinen totesi ihmisten tekevän lukion, oli rakennus millainen tahansa. Oikeassahan hän oli. Mitä olen sosiaalisen median kautta lukion arkea seurannut, meininki näyttää olevan ihan kuin ennen vanhaan. Samalla on hyvä muistaa, että pahimmassa tapauksessa lukiota ei olisi enää, koska eihän Leppävirralla ole ammattikouluakaan ollut pitkään aikaan.
Lukion esimerkki todistaa, että pulpettien ja työpöydän päässä kyllä sopeudutaan. Enemmänkin vaihtuvat tilat tuntuvat häiritsevän niitä, joiden koulutie on jo päättynyt. Kuten vaikka minua. Olisin siis halunnut lukiolaisten opiskelevan huonokuntoisessa rakennuksessa, jotta oma kuvitelmani idyllisestä lukiosta säilyisi. Miten olen voinut olla niin itsekäs, ihmettelen näin vuosia myöhemmin.
Niin ikävää kuin se onkin, koulupäätöksiltä ei tulla pääsemään karkuun. Sorsakoskella vastikään tavattiin nahkurin orsilla. Seuraavaksi edessä olisi Soisalon koulukysymyksen ratkaisu sekä Timolan koulun kohtalo, ellei jostain tupsahda ihmettä. Toivottavasti tupsahtaisi, vaikka se näyttääkin yhtä todennäköiseltä kuin hiihtäjä Remi Lindholmin olympiamitali. Sillä eihän kukaan halua kouluja lakkauttaa tai siirtää, joskus niin vain on tehtävä. Mutta koska nämä asiat seuraavat kuntalaisia yöuniin asti, pyydän vain yhtä asiaa: ajatelkaa ensisijaisesti lapsia. Heitä varten koulut ovat olemassa. Pääsi kouluun sitten kävellen tai taksilla.
Mistä rahat olisi otettu?