Toissa viikolla eräänä iltapäivänä ajoin Leppävirralla, ja tien kapeassa kohdassa oli auto pysähtyneenä tien laitaan hätävilkut päällä. Lähempänä huomasin että mies on auton vieressä ja pitelee pannasta isokokoista koiraa. Pysähdyin. Yhdessä tuumasimme että koira pitää saada turvaan ja jonkun ottaa kyytiin. Se oli juossut suoraan hänen eteensä tielle, mutta hän sai onneksi jarrutettua.
Soitin hätäkeskukseen kysyäkseni neuvoja minne koira voidaan toimittaa, kunnes omistaja löytyy. Siihen pysähtyi muutama muukin auto ja mietimme, kuka pystyy koiran ottamaan kyytiin (itse olin työkeikalla, joten en pystynyt). Koira oli muuten tosi ihmisystävällinen ja iloinen, heilutti kaikille häntäänsä ja halusi tehdä tuttavuutta ja tykkäsi kovasti rapsutuksista!
Sitten siihen paikalle ajoi auto ja sieltä tuli mies kohti meitä ja koiraa. Hän tokaisi tympeästi, miksi koira on kiinni?
Koiran vuoksi pysähtynyt vastasi hänelle, että hän meinasi ajaa koiran päälle. Tähän paikalle tullut ei vastannut mitään. Oli silmiinpistävää, että kun paikalle tullut mies lähestyi koiraa, niin koiran olemus muuttui selvästi. Koira painui jotenkin luihuksi ja häntä ei heilunut ja oli aivan erilainen kuin meitä tuntemattomia nähdessään. Koira selvästi pelästyi nähdessään miehen.
Mies tuli ja tempaisi koiran pannasta, ei kiittänyt ei sanonut yhtään mitään, vei koiran autonsa taakse ja nosti kurkusta ilmaan ja suorastaan survoi koiran auton takaluukussa olevaan häkkiin. Kävelin hänen perässään ja kysyin häneltä ymmärsikö hän minkälaisen vaaran hän aiheuttaa päästämällä koiran vilkkaasti liikennöidyn tien lähellä irti? Johon hän vastasi minkä hän sille voi että koira juoksee useita kertoja tien yli päivässä! Seuraa tutkapannan liikkeitä.
Tuumasin hänelle, ettei sinulla pitäisi olla koiraa ollenkaan, johon hän vastasi että löytyy kuule kotoa vielä lisää.
Sydämeni särkyi tämän koiran puolesta...
Muistan silmissäni koiran iloisen katseen ja heiluvan hännän. Muistan myös tämän omistajan julman ja tunteettoman oloisen katseen. Kamala yhdistelmä.
Koira parka, ei ollut omistaja lainkaan iloinen että koira oli ylipäätään hengissä, vaan suorastaan harmistunut. Koiralla ei tuntunut olevan mitään arvoa. Miten ja miksi tällaista voi olla olemassa?
Koiran puolesta.