Mielipide: Uudistus – uhka vai mahdollisuus?

Kirjoittaja ottaa kantaa sote-palveluiden työntekijäpulaan ja erikoissairaanhoidon kuluihin. Tomi Glad

Päivikki Ojalehto

Meneillään olevaa sote-uudistusta on sekä kehuttu että haukuttu. Vaikka muutos on tarpeellinen, sen toteutuksesta ollaan montaa mieltä. Ketä kannattaisi uskoa? Onko sote susi jo syntyessään? Vai onko nyt todella mahdollisuus saada aikaiseksi jotain parempaa? Itse uskon jälkimmäiseen vaihtoehtoon.

Yksi suurimmista haasteista tämän hetken sote-palveluissa on työntekijäpula. Suomessa ei valmistu riittävästi ammattilaisia tarpeisiin nähden, ja huonot työolot ja palkkauksen ongelmat ajavat alalta pois jo siellä nykyisin työskenteleviä. Alan palkkausta pitää parantaa vastaamaan työn vaatimustasoa, työntekijöiden vaikutusmahdollisuuksia työoloihin (mukaan lukien työvuorot) pitää lisätä, osa-aikatyön mahdollisuuksia parantaa ja tuoda sote-alan työpaikoille takaisin avustava henkilökunta, jotta työnkuva jatkossa vastaisi saatua koulutusta. Tämä onnistuu paremmin, kun työnantajana on koko alueella yksi iso organisaatio. Isossa organisaatiossa myös työkiertomahdollisuudet paranevat, mikä voi parantaa monen työntekijän motivaatiota. Tarvitsemme myös hyvinvointialueiden ja valtion yhteistyöllä toteuttamaa kohdennettua rekrytointia ulkomailta, sillä Suomessa ei valitettavasti ole tarpeisiin nähden riittävästi alan henkilökuntaa.

Toinen asia on palvelurakenteet ja hoitojonot. Tällä hetkellä kunnat maksavat erikoissairaanhoidosta, mutta eivät juurikaan pysty vaikuttamaan sen kuluihin. Kasvavat erikoissairaanhoidon kulut syövät peruspalvelujen rahoitusta, ja peruspalvelujen heikkous nostaa taas erikoissairaanhoidon kuluja. Yhden ison organisaation sisällä palveluja voidaan paremmin suunnata niin, että ongelmiin saa apua jo varhaisessa vaiheessa. Tekniikka mahdollistaa sen, että jo terveyskeskuksessa voidaan konsultoida erikoislääkäriä, mikä vähentää poliklinikkakäyntien tarvetta ja nopeuttaa oikean hoidon saamista. Myös lääkärikäyntejä voidaan järjestää osin etäyhteydellä. Kun työnantaja on joka yksikössä sama, työntekijät voivat joustavammin liikkua eri työpisteiden välillä. Tämä mahdollistaa esimerkiksi osa-aikaiset lääkärivastaanotot pienissä sotekeskuksissa ja paremmat sijaismahdollisuudet eri paikkakunnilla.

Uudistuksen myötä lisääntyy myös tasa-arvoisuus etenkin sosiaalipalvelujen osalta. Otetaanpa esimerkki: kun pienessä kunnassa perheeseen syntyy vammainen lapsi, voi se heilauttaa koko kunnan budjettia. Monet sosiaalipalvelut ovat harkinnanvaraisia ja määrärahoihin sidottuja, eli yksittäisen henkilön palveluihin vaikuttaa kunnan taloustilanne ja palvelupäätöksiä tekevät työntekijän näkemykset. Kun palvelujen rahoittajana toimii hyvinvointialue, ei asuinkunnalla ole enää väliä, vaan jokainen alueen asukas saa palvelut samoilla perusteilla.

lähihoitaja, aluevaaliehdokas (kesk.)

Kommentoi