Pääkirjoitus: Aktiivisuutta on vain lisättävä puolin ja toisin

Leppävirran vanhusneuvoston uusi puheenjohtaja Tuomo Luostarinen ottaa tiukasti kantaa (Soisalon Seutu 9.11.) sekä vanhusneuvoston toimintaan että sen merkitykseen Leppävirralla. Luostarisen mukaan kunta ei ole osoittanut juuri minkäänlaista arvostusta vanhusneuvoston suuntaan edellisellä toimikaudella. Kunnan puolelta tuli Luostarisen mukaan vanhusneuvostolle vain kaksi lausuntopyyntöä. Vanhusväestöä koskevia päätöksiä kunnassa on tehty huomattavasti enemmän.

Vanhusneuvosto on kuntalain edellyttämä vaikuttamistoimielin. Toimintaohjeen mukaan sen tehtävä on tehdä aloitteita ja antaa lausuntoja oman toimialueensa kysymyksissä kuntaan päin.

Kuntalaissa määritellyn toimielimen merkitys on tunnustettava ja sille on annettava asiaankuuluva merkitys ja painoarvo kaikissa hallintokunnissa. Vanhusneuvoston äänen pitää kuulua kunnan päätöksenteossa.

Myös vanhusneuvoston otteet ovat olleet viime kaudella varsin vaisuja. Kannanottoja ja julkilausumia ei ole siitä suunnasta ainakaan julkisuuteen asti noussut, vaikka takuuvarmasti olisi ollut sellaisiin aihetta. Keskustelevalla ja rakentavassa hengessä kantaaottavalla vanhusneuvostolla on mahdollisuuksia vaikuttaa. Toisin on asianlaita silloin, jos vanhusneuvosto kokoontuu vain siksi, kun niin on sen toimintaohjeessa määritelty.

Nyt vanhusneuvostolla onkin näytön paikka. Se edistää vanhusten asioita parhaiten olemalla itse aktiivinen ja tarttumalla niihin asioihin, joiden edistäminen kuuluu sen toimenkuvaan. Sama pätee vammaisneuvostoon ja myös nuorisovaltuustoon. Viimeksimainittu on saanut valtakunnallistakin tunnustusta. Aktiiviset toimielimet ovat päätöksenteon ja demokratian kannalta tärkeitä, ja kunnan näkökulmasta ne ovat parhaimmillaan voimavara.

Vanhusneuvoston äänen pitää kuulua kunnan päätöksenteossa.

Kommentoi