Pääkirjoitus Särkiniemi varoittaa uusista kaivossuunnitelmista

Leppävirran kunnanhallituksen kokouksessa ei kuulunut soraääniä, kun kokoonpano kääntyi Aino Kanniaisen (kesk.) esityksen kannalle, kun kyseessä oli lausunnon antaminen malminetsintäluvasta Tahvon alueelle. Kunnanhallitukselta tuli täystyrmäys, jonka Turvallisuus- ja kemikaalivirastolle (Tukes) merkitsee nyt tiedokseen. Lupaa hakee Boliden Kevitsa Mining Oy, jonka tähtäimessä on alueen mahdolliset kupari- ja nikkeliesiintymät. Vahvoja viitteitä näistä malmeista kalloperän uumenissa luonnollisesti on.

Kaivosala on jättänyt sellaiset jäljet ympäristöön, että sen maine on pahasti ryvettynyt. Nykyinen kaivoslaki sisältää isoja porsaanreikiä. Surullinen esimerkki on Särkilahden avolouhos. Vajaan kahden vuoden louhinnan jälkiä ei ole siivonnut kukaan, vaan paikka on ollut oman onnensa nojassa, ja ympäristönhoitotyöt lankeavat veronmaksajien kontolle. Vastaavaa tapausta ei haluta enää koskaan.

Historiallinen tosiseikka on myös se, että kaivannaisteollisuus on poikinut Leppävirralle myös paljon työtä ja hyvinvointia Outokumpu Oy:n Kotalahden kaivoksen myötä. Toki jäljet jäivät ympäristöön siitäkin, kuten teollisuudesta yleensä. Silloin toimittiin sen aikakauden arvojen ja säännösten mukaan. Kukaan ei voi väittää, etteikö kaivos olisi ollut kunnalle eduksi.

Kaivannaisteollisuutta tarvitaan myös tulevaisuudessa. Tätä seikkaa ei pidä keskustelussa unohtaa. Kyse on siitä, miten, millaisissa puitteissa ja millä säännöillä toimitaan.

Avainasemassa on kaivoslaki, jonka uudistustyö on vielä kesken. Ympäristövaikutusten huomiointi on entistä tärkeämpää. Samoin muut vastuukysymykset, joista kaivosyhtiöt ovat päässeet liukenemaan vähin äänin. Talvivaaran tai edes Särkiniemen kaltaisia tapauksia ei saa missään nimessä enää tulla.

Kaivosala on jättänyt sellaiset jäljet ympäristöön, että sen maine on pahasti ryvettynyt.