Pakina Tarpeellista pintaremppaa

Kun asustan vanhassa torpassa, jonka remontoin alun perin kesämökiksi kymmeniä vuosia sitten, sitä on uudistettava pieteetillä, mitä sitten tarkoittaakin. Ja varottava ettei koko torpan tyyli muutu, vaikka sisustus nykyaikaistuu.

Aiemmin kesällä tuvan seinät, kamarin puolipaneelit sekä kaikki ovet ja listoitukset maalattiin kermaisen halo-valkoisiksi. Tuvan uusi vitriinikaappi ja pöytä pinnatuoleineen ovat myös valkoisia. Keittiötason välitila on sitä vastoin tummanharmaa, tiskialtaaseen ja entiseen harmaaseen pöytätasoon sopien. Nykyajan valkoista ja harmaata, TV:stä tuttua.

Viimeisenä uudistukseen jäi käymälä. Siellä kun piti remontin ohessa käydä tuon tuosta. No, meillähän on ollut lähes hajuton kompostikäymälä, josta tavara tippui talon alle kompostoriin muhimaan ja kompostoitumaan mullaksi.

Kompostisäiliössä oli kuitenkin lisääntyvässä määrin pieniä mutta haisevia haasteita nesteen poistoputken tukkeutuessa vähän väliä. Ja tyhjentäminen oli työlästä talikoitavaa. Rouvalle varsinkin, kun itse en pysty vajaatoimintaisen sydämeni kanssa raskaisiin hommiin. Ainakaan haiseviin.

Oli aika uudistaa koko WC. Ensin maalattiin puolipaneelit ja seinät tapetteineen päivineen. Taas halo-valkealla. Tapetit tietysti venyivät ja irtosivat osittain alustastaan, mutta kumma kyllä maalin kuivuttua ne palautuivat lähes ennalleen. Ja vielä kahteen kertaan. Kun ensimmäisen maalikerran antoi kuivua reilusti, ei uusintamaalaus enää pahentanut lopputulosta. Kelvatkoon.

Sitten uusittiin säröinen lavuaari ala- ja yläkaappeineen ja mikä olennaista, uudeksi istuinpöntöksi tuli erotteleva kuivakäymälä, Ruotsissa sinivalkoiseksi tehty. Ja hyvä on peli, käytössä testattu ja tarpeelliseksi todettu.

Viimeisenä uudistukseen jäi käymälä.

Rakenne kiinnostaa varmaankin. Istuimen sisällä on 23 litran jätössäiliö, jossa voi käyttää biohajoavaa pussia talvella pesupaikan puuttuessa. Säiliö viedään kansi tiiviisti paikoillaan ulos ja tyhjennetään ulkokompostoriin muhinoimaan hakkeen sekaan. Istuutuessa sininen näkösuoja jätesäiliöön avautuu, kuten tarpeen on, ja sulkeutuu heti ylös noustessa. Samalla säiliö pyörähtää hieman, joten keko kasvaa vain pikkuhiljaa. Huomaamatta.

Virtsa erotellaan etureunasta menemään heti viemäriputkeen. Ja huuhteluvettä hulautetaan mukillinen perään, ettei hajua ja sakkaa muodostu. Mahdolliset, mutta vähäiset hajut tuuletetaan puhaltimella ilmastointiputken kautta taivaan tuuliin katon yläpuolelle.

Pönttö on kaunis ja kiiltävän valkoinen, tavallisen vesiklosetin veroinen. Viereen seinälle kierrätettiin siro lasikaappi yläkerrasta ja seinälle niittykasvijuliste. WC-paperin lisäksi varusteena on eurolla saatu teräksinen soppakauha ja kuiviketurvetta astiassa.

Mutta ei tämäkään separaattori täydellinen ole. Pelkän lirin tekemisen aikana ei pöntön kidan tarvitsisi avautua, koska säiliöstä voi pelmahtaa hajua. Ja luukun avautumiseen liittyvä istuinreunan kolahdus häiritsee yöllä nukkujia. Niinpä veistin puusta bumerangin, joka sujautetaan istuimen etureunan alle ja kas, ei kolise. Mutta jos isompaan hätään bumerangi on unohtunut paikoilleen ja näkösuoja jää kääntymättä.

Silloin tuoksuu.