Viime aikoina on usein saanut kuulla viestejä, ettei työntekijöitä tahdo löytyä vapaisiin tehtäviin. Yhteiskunnan hyvinvoinnin kannalta tärkeä sosiaali- ja terveyssektori painii saman ongelman kanssa. Varsinkin määräaikaisiin työsuhteisiin on vaikeaa löytää työntekijöitä. Hoiva- ja hoitoyksiköitä on jouduttu jopa sulkemaan ongelman vuoksi. Tilanne ei ole tullut yllättäen. Merkit ovat olleet jo vuosia nähtävissä. Jostain syystä viestiä ei ole kuultu. Tai ei ole haluttu kuulla.
Syitä tilanteeseen on useita. Palkka ja työn kuormittavuus näyttää eri tutkimuksissa nousevan päällimmäisiksi syiksi.
Näin kokemusasiantuntijan silmin katsottuna näinhän asia on. Yli kaksikymmentä vuotta alaa seuranneena palkkakehitys on ollut hyvin maltillista. Kun palkoista aletaan keskustella, niin aina vastauksena on talouden niukkuus. Totta se onkin, kun julkisen puolen työnantajat ovat pääsääntöisesti kunnat ja kuntayhtymät, joten apuun tarvitaan niitä kuuluisia leveämpiä hartioita. Jospa reilun vuoden päästä aloittavat hyvinvointialueet olisivat ratkaisu ongelmaan. Yksityisen sektorin palkkausta voisi kohentaa sillä, että omistajat tinkivät omista voitoista.
Työn kuormittavuus on otettu huomioon vanhuspalvelulaissa määrätyssä hoitajamitoituksessa. Joka on porrastetusti lopulta 0,7 hoidettavaa kohden. Nyt se on 0,55 ja vuoden alusta 0,6. Mitoitus on mielestäni parasta, mitä alalla on tapahtunut. Se antaa uskon tulevaisuuteen. Kotihoitoon olisi myös vastaavanlainen malli saatava pian.
Kuormittavuutta helpottaa myös huolehtiminen työhyvinvoinnista. Työhyvinvointi ei ole rahasta kiinni. Useasti täysin ilmaista.
Omasta jaksamisesta ja asenteista jokainen palkansaaja on myös itse vastuussa. Työnantajan vastuulla on järjestää turvalliset ja toimivat työtilat. Esihenkilöiksi ja johtajiksi on valittava kyvykkäät henkilöt. Vuoropuhelu työnantajan ja työntekijöiden välillä on oltava avointa.
Kritiikkiä on kestettävä molemmin puolin. On järjenvastaista kieltää selkeitä epäkohtia. Epäkohtiin nopeasti reagoiminen kannattaa, jottei asiat eskaloituisi, kuten taannoin kunnassamme kävi. Viittaan kotihoidon tilanteeseen, jossa pohjakosketus oli enemmän kuin lähellä. Tilannetta kun yritti hoitaa, niin asennoituminen viesteihin oli vähättelevää. Jopa tehtiin selväksi, ettei ole sopivaa puhua suoraan tästä asiasta. Ongelmien kieltäminen oli aivan turhaa. Lopuksi ongelmiin tartuttiin, jolloin tilanne myös parantui. Kiitos niille esihenkilöasemassa oleville, jotka uskalsivat ja kykenivät puuttua ongelmiin.
Nyt työrauha on alkanut palautua ja väitän, että työn lopputulos on parantunut. Mieltä lämmittää myös se tieto, ettei taistelu ollut turhaa. Olimme oikeassa. Olisikin nyt mielenkiintoista kuulla niiden vähättelevien ja kieltäjien ajatukset nyt.
Ongelmista on otettava opiksi. Näin vältämme karikot.
Kirjoittaja on SDP:n valtuustoryhmän puheenjohtaja.