Näkökulma: Poliisi Reinikaisen paluu

Pekka Nykänen

Oli lauantaiaamu, ei virastoaika, joskus 1990-luvulla, kun silloinen päätoimittaja soitti hätäisen puhelun. Hän oli reissuun lähdössä, mutta puuttui tarpeellinen passi ja kiire oli. Toimin tuolloin Leppävirran nimismiehenä. Tunnin päästä päätoimittaja lasketteli auton nokka kohti ulkomaita väliaikainen passi laukussaan. Tuohan ei ole tietenkään enää tätä päivää.

Loppuuko nyt poliisin rahoitus? Riittääkö 44 kunnan lähetystön vaatimat lisärahat vai pelkkä ministerillinen myötätunto? Laitetaanko poliiseja kilometritehtaalle? Poliisiin vähäinen rahoitus on melkein jokasyksyinen näytelmä jo viime vuosituhannelta tosin sillä erotuksella, että lisämäärärahat myönnettiin ilman suurempia ministerikitinöitä.

Paluuta reinikaismaiseen harrastelijateatterimaiseen poliisiin ei ole, eikä oikeata Reinikaista ole ollutkaan. Ylikonstaapelivetoinen koulutettu ammattinsa osaava partio hoitaa nykyaikaisen opein ja välinein koko vastuualuettaan, osaa kanssakäymisen ja osaa varautua. Partio ei reinikasmaisesti kävele yltiöpäisesti pyssyn piipun edessä mukavia haastellen uhkaajan eteen ja käännä tussaria toisaalle. Partioita ei vain riitä kaikkiin tarpeisiin, puhumattakaan arkisista kansalaistapaamisista. Kun nimismiespiirit 1996 lakkautettiin, passitettiin henkilökunta mahtikäskyllä keskuspaikkoihin. Kansalaisten palvelut ja toimistopoliisit linnoittautuivat lukittujen ovien taakse. Samalla keskushallinnon sisäpoliisilauma pulskistui moninkertaisesti. Näin lisäksi hävisi lähiulosotto, lähilupapoliisi, lähisyyttäjä, lähialuevalvoja ja lähipoliisipäällikkö. Kenttäpoliisikin henkilökuntapulan vuoksi näkyi harvemmin kylällä. Poliisia on koulutettu ja kehitetty nykyisen elämänmenon hallitsevaksi ammattilaisiksi ja siinä on onnistuttu. Kun taas poliisihallinnoinnin paisumuksella ei näytä olevan mitään rajoja.

Vuosikymmenien uudistuksissa poliisin johtamisesta vastaavat siirtyivät sivuun kyliltä ja kylien liepeiltäkin yhä isompiin keskuspaikkoihin käytännössä melkein tavoittamattomiin.

Leppävirralla oli Kela, verotoimisto, nimismiespiiri, posti ja pankit ihmisiä varten ilman muureja. Kokeilepa nyt puhelimella. Pimpelipom, paina yks paina kaks, valitettavasti olemme ruuhkautuneita, jonostusaikanne on..., jos pääsitte läpi kenties neljännellä kerralla, saatte palveluajan, mikäli virkailijamme ei ehdi sairastua..tai jos muistatte joskus aikoinaan antamanne tunnuksen ja salasanan, palvelumme voi nopeutua, ...saitte ajan parin kuukauden päähän, olipa teillä kiirettä tai ei… jne…

Mitä 44 kunnan lähetystön presidentti Ronald Reagan sitten sanoisi anonyymille poliisihallinnolle: ”Mr. Byrokratia, purkakaa nämä muurit!”

Vastaus: ”Ei Reinikaiselle ole paluuta.”

Kirjoittaja on kunnanvaltuutettu (kok.) ja Leppävirran entinen nimismies.

Kommentoi