Toimittajalta: Raittius on tylsää

Teemu Palkeinen

Vuotta 2021 on jäljellä reilut kolme kuukautta. Kaikesta huolimatta ollut ihan hyvä vuosi. Erityisen jännittäviä asioita minulle ei tänäkään vuonna ole tapahtunut. Opiskelut etenevät kelpo tahtia ja kesätöissäkin sujui hyvin. Keväällä kovasti mainostettu “kaikkien aikojen bilekesä” jäi siis haaveeksi, enkä ole opiskelijajuhliinkaan jaksanut raahautua. Olen siis kaikin puolin äärimmäisen tylsä ihminen, koska en tänä vuonna ole kertaakaan juonut humalaan asti.

En minä mikään absolutisti ole, sillä terassilonkero maistuu lähes joka viikko. Lonkero vaan on juomana niin ylivoimaisen hyvä ja se ankkuroi nauttijansa ainakin vähäksi aikaa ravintolaan. Mutta yksi riittää. Tällöin voin joko ajaa autolla pois tai jatkaa matkaani jalan jonnekin muualle. Tärkeintä on, että minä pysyn tilanteen herrana. Jos ottaisin enemmän, pitäisi soittaa joko kaveri tai taksi hakemaan, kumpikin vaihtoehto tuo lisälaskua jo ennestään kalliiseen reissuun.

Koulujen syyttäminen ongelmista on väsynein argumentti ikinä, mutta alkoholin kohdalla valitettavan paikkaansa pitävä. Päihdevalistus oli – nykytilanne ilmeisesti on jo parempi – aivan älytöntä ja tahattomasti juomiseen kannustavaa. Kuulemma kännissä itsetunto kasvaa ja irtosuhteita saattaa syntyä. Eivätkös nuo juuri ole nuoria kiinnostavia asioita? Enemmänkin kertoisin, kuinka raskasta seuraa humaltuneet ovat. Heidän kanssaan ei voi sopia mistään ja heidän toilailunsa lankeavat porukan selväpäisen vastuulle. Olen jokusen kerran siivonnut oksennuksia pois autosta, voin sanoa että aamuneljältä moinen ei oikein naurata.

Pakko kuitenkin myöntää, että ollessani alaikäinen suorastaan ihailin aktiivisia bailaajia. Heidän elämänsä tuntui olevan mielenkiintoista, kun minä katsoin samaan aikaan Coronation Streettiä internetistä. Nyttemmin kun baareissa notkumisesta on tullut eräänlainen harrastus ja jokusen kerran on tullut itsekin tintattua kovemmalla kädellä, tajusin että satasen lasku ei ole itseisarvo, vaan haen ravintolasta nautintoa sekä seuraa. Mehulinjalla saa aivan saman kokemuksen kuin terävillä, joskin halvemmalla ja ennen kaikkea helpommin.

Mikä sitten ratkaisuksi? Keskikalja takaisin Alkoon, voisi moni tällaisen avautumisen perusteella luulla. Ehei, minun puolestani jopa tiukkaa viinaa tulisi saada myydä jokaisessa kaupassa, koska myyntipaikka ei vaikuta tuotteen prosenttimäärään. Samalla kotiutettaisiin verotuloja Viron tuonnista ja nettikaupasta. Ja mitä väliä sillä on, jos välillä maistuu vähän enemmänkin, mutta velvollisuudet tulevat hoidetuiksi?

Haluan ainoastaan saada ihmisille päätäntävallan omasta kulutuksestaan. Mikäli kaveri ei tällä kertaa halua ottaa, hänelle ei myöskään tyrkytetä paukkuja. Ehkä silloin kaveri saattaa seuraavalla kerralla ottaakin. Koska hän tietää olevansa porukan jäsen jokaikisessä tilanteessa.

Ollessani alaikäinen suorastaan ihailin aktiivisia bailaajia.

Kommentoi