Leppävirran kunnanvaltuusto joutuu alkaneen kauden ensimmäisen koetinkiven eteen tämän syksyn aikana, kun päättäjät saavat ottaa kantaa Soisalon koulusuunnitelmiin. Valittavana on vaihtoehtoja, joista mikään ei ole kaikille valtuutetuille eikä varsinkaan äänestäjille mieluinen. Arvostelua ja jälkipuheita piisaa takuuvarmasti, oli päätös sitten mikä hyvänsä.
Tammikuussa työn alle laitetussa Soisalon koulun hankesuunnitelmassa tarkastellaan Konnuslahden ja Kurjalan koulujen tilannetta ja lähitulevaisuutta. Koulut ovat oppilasmäärältään suurin piirtein saman kokoiset. Määrä laskee ennusteen mukaan hieman, mutta ei ratkaisevasti. Ennuste ei ota huomioon muuttoliikettä, joka parhaimmillaan tuo kylille joitakin lapsiperheitä, mutta toisaalta se voi niitä viedäkin.
Koulurakennukset ovat sekä Konnuslahdessa että Kurjalassa siinä kunnossa, että kovin monia vuosia ei pärjätä ilman peruskorjauksia. Siksipä pitää ratkaista, korjataanko, ja koskeeko remontti vain toista vai molempia. Jos uudisrakennuksesta puhutaan on kyseessä sellainen investointi, jonka toteutus vaatii katsantoa vuosikymmenten päähän. Lapsia pitäisi riittää pitkäksi aikaa, jos uusi koulu päätetään rakentaa.
Tästä päästään sitten suurempaan, perustavaa laatua olevaan ongelmaan. Kuluvan vuoden väkilukutilastot eivät Leppävirtaa imartele. Kuolleisuus peittoaa syntyvyyden mennen tullen. Romahdus on suurempi kuin viime vuonna. Pudotus voi tasoittua, mutta suunta on ollut valitettavan sama jo pitkään.
Mitä vähemmän Leppävirralla on työssä käyviä veronmaksajia, sen vähemmillä euroilla kouluverkkoa pidetään yllä. Mitä vähemmän Leppävirralla syntyy lapsia, sitä vähemmän tarvitaan kouluja. Väestökadosta on saatava niskalenkki. Asukasmäärä on pidettävä vähintään nykytasossa, jos ei jopa pienessä kasvussa.
Mitä vähemmän Leppävirralla syntyy lapsia, sitä vähemmän tarvitaan kouluja.