Nykyään alkavat ajat olla kuin ennen, vaikka monen kuulee muuta väittävän.
Entisinä aikoina saattoivat eduskuntavaalitkin olla vaikka parhaaseen heinäntekoaikaan. Tosin ero nykyiseen oli silloin siinä, että äänestämässä käytiin sankoin joukoin. Jokainen tiesi ketä äänestää, vaikkei vaalikoneista ollut mitään tietoa. Niitto- ja haravakoneet olivat tutumpia.
Niinä aikoina sai tottua siihen, että eduskunta saattoi hajota kesken kauden ja hallitus vaihtua monta kertaa vuodessa. Eduskunnan pääsihteerinä toiminut Seppo Tiitinen totesi joskus, että se oli suomalaisen politiikan polvihousuaikaa.
Polvihousuista on päästy ajat sitten pitempään malliin ja hameisiin, mutta tutuiksi tulleet käytännöt muuttuvat.
Tänä vuonna kuntavaalit pidettiin kesäkuussa. Neljä vuotta sitten ne järjestettiin huhtikuussa, eikä syksyllä kuten aina ennen.
Muita isompia vaaleja ei tänä vuonna olekaan, kun ensimmäiset aluevaalit ovat vasta tammikuussa.
Tammikuussa valitaan uudet valtuutetut täysin uusiin tehtäviin.
Jos sote-uudistus olisi edennyt kuin juna, istuisivat hyvinvointialueen valtuutetut luottamustoimissaan jo kolmatta vuotta. Lakien säätämisessä on monesti mutkia matkassa, ja sote-kuvioissa on kiemuroita riittänyt. Alan asiantuntijoiden mielestä sote-uudistus olisi pitänyt tehdä jo parikymmentä vuotta sitten. Toivotaan nyt, että hiljaa hyvä tulee. Erityisesti sopii toivoa sitä, ettei uudistus ole valmiiksi vanhana syntynyt.
Tammikuussa siis valitaan uudet valtuutetut täysin uusiin tehtäviin. Joulukuussa lyödään ehdokaslistat lukkoon, ja ehdokkaat saavat numerot joululahjaksi. Loppiaisen tienoilla pitäisi kentällä olla jo täysi rähinä päällä. Koronatilanteesta ei ole tietoa, mutta voi hyvin olla, että näissä vaaleissa jaetaan taas ämpäreitä ja paistetaan makkaraa.
Leppävirralla on tässä vaiheessa nimetty jo kymmenkunta ehdokasta aluevaaleihin. Hinku uusiin luottamustoimiin on kovempaa kuin kuntapolitiikassa. Kaikki tässä vaiheessa ehdokkaiksi ilmoittautuneet ovat kunnallisissa luottamustoimissa.
Maakunnalliset terveys- ja hyvinvointiasiat eivät ole mikään pikkujuttu pyöritellä sen enempää hallinnollisesti kuin varsinaisessa kenttätyössäkään.
Aiemmin ei ole tällaista hallintomallia kokeiltu. Miten päättäjät tulevat toimimaan, kun vastakkain ovat iso maakunnallinen kokonaisuus ja yhden yksittäisen kunnan etu? Voisipa kuvitella, että eturistiriitoihin kompastellaan ja kotiinpäinvetämisiä tullaan kokemaan.
Lisäksi pitäisi houkutella talvisydännä vaalikarja uurnille ja kirkastaa, mistä oikein on kysymys. Kuntavaalien äänestysprosentti ei anna aihetta juhlimiseen.
Sote kalskahtaa jo sanana semmoiselta, ettei se saa äänestäjän verta sykähtelemään, eikä kaikille ole valjennut, miksi maahan pitää perustaa kokonaan uusi hallinnollinen porras.