Ei varmaan tarvitse erikseen mainita, mikä on ollut suurin uutisaihe viimeiset puolitoista vuotta. Välillä tilanne on ollut kiivas, toisinaan taas rauhallinen. Nyt ollaan menossa ikävämpään suuntaan, vaikka ennen kesää oltiin kovasti toiveikkaita, kohta tauti olisi muisto vaan! Kunnes tulivat pirulliset jalkapalloturistit, jotka pilasivat kesän ja samalla koko loppuvuoden. Koululaiset joutuvat eroon kavereistaan, koska potkupallofanaatikoiden piti päästä solvaamaan Krista Kiurua. Mutta eihän se näin oikeasti ole. Suuresti arvostamaani Juhani Tammista lainatakseni: argumentoikaa faktoilla. Delta löysi tiensä Suomeen jo ennen kuin Italia ja Turkki potkaisivat kisat käyntiin. Ilmiö ei koske pelkästään jalkapalloa, vaan pandemia on saanut ihmiset herkästi syyttämään toisiaan.
Monessa asiassa Suomi on pärjännyt haastavan tilanteen kanssa paremmin kuin koko muu maailma. Sen sijaan viestintä on pettänyt pahemman kerran. Ei olisi kannattanut puhua "loppusuorasta" tai "sukupolvikokemuksesta", sillä ne jättävät kuulijalle epäselvän tunteen. Varsinkin nyt loppusuora tuntuu siirtyvän koko ajan kauemmaksi. Tätä taustaa vasten on ymmärrettävää, etteivät kaikki enää jaksa murehtiakaan taudista, jonka riski itselle on pyöreä nolla ja jota varten usealta löytyy tuplarokote. Ei, en missään nimessä väitä, että heittäydytään kaikki villeiksi. Se ei ole mahdollista. Mutta mahdollista on tuoda kansan nähtäville konkretiaa siitä, miten normaali palaa. Tällä hetkellä päähuomio näyttää kuitenkin olevan anniskeluajoissa.
Viime aikoina on esitetty ratkaisuksi rokotepassia. Minä en – rokotteen ottaneenakaan – lämpene ajatukselle. Kohta kaikki halukkaat ovat rokotteensa saaneet ilman käytännön pakkoa, eli immuniteetti ei missään tapauksessa rokotepassin myötä nousisi. Passia onkin lähdetty ajamaan kädenojennuksena yrityksille, jotta pandemian runtelemat alat saataisiin jaloilleen. Ongelmaksi muodostuu se, että ehkä jotain Helsingin viktoriaanisen kamarimusiikin perinneyhdistystä lukuun ottamatta rokotepassi rajaisi pois merkittävän määrän asiakkaita juurikin niiltä toimijoilta, joita haluaisimme auttaa. En itse ymmärrä rokotteista kieltäytymistä, mutta vielä vähemmän minä ymmärrän kosto- ja rankaisumielialaa.
Viheliäinen virus ei tule häviämään mihinkään, vaan ryhdymme elämään sen kanssa. Tiedän, tuntuu surulliselta. Mutta niin kauan kun joudumme rajoituksiin turvautumaan, pyydän, älkää hakeko syyllisiä lapsenne etäkouluun tai saamaanne lomautusilmoitukseen jalkapallosta, festivaaleilta tai ylipäätään mistään. Syyttelyn tie ei johda mihinkään, itse asiassa pelkään parin viimeisen vuoden aiheuttaneen vakavia jakolinjoja. Ei nyt tehdä ainakaan siitä uutta normaalia.
Argumentoikaa faktoilla.