Edellinen valtuusto pääsi helpommalla kuin uusi

Uusi kunnanvaltuusto on kokoontunut ensimmäistä kertaa. Tästä lähtee sitten uusi nelivuotiskausi pyörimään. Tässä vaiheessa vielä tunnustellaan, mutta kohta on edessä totiset paikat, kun ensi vuoden talousarviota käydään laatimaan. Raamista ei ole odotettavissa mitenkään väljää, vaikka koronatukien myötä jotkut luvut näyttävät siedettäviltä. Kun katsantoa ulottaa vähän pitemmälle, näyttää jo sumuisemmalta. Valtio tuki kuntia koronakriisissä, mutta ne tilit tasataan ja valtiolla on edessä kova talouskuuri. Kunnissa saadaan kirjata valtionosuudet epävarmoiksi saataviksi, eikä verotuloennuste anna aihetta huokaista helpotuksesta, kun työssäkäyvien osuus leppävirtalaisista on vuosi vuodelta pienempi.

Sepä tällä erää vähenevistä tuloista. Osa siirtyy pysyvästi pois kuntataloudesta, kun pitkään ja hartaasti rakennettu sote-ratkaisu muuttuu sanoista teoiksi. Jäljelle jäävällä osuudella pitäisi pyörittää peruspalvelut.

Saa nähdä, missä vaiheessa muidenkin palvelujen järjestämistä aletaan hivuttaa maakuntatasolle, kun hallintomalli ja sen edellyttämä koneisto ovat jo valmiiksi olemassa. Onko perusopetus seuraavana? Ei kai maakuntamalli pelkkään soteen jää? Kunnalliset luottamuselimet hiipuvat ennen pitkää pitäjäraadeiksi.

Tähän on menee aikaa. Vielä on paikallisilla päättäjillä pelikenttää. Edelliseltä kaudelta jäi keskeneräistä, joka pitää hoidella loppuun. Sote-keskus on yksi näistä hankkeista, ja sen yllä on leijunut maakuntatason kysymyksiä, joihin ei ole vastauksia kuulunut. Kouluverkkopuolella pohditaan Soisalon koulua, jonka rakentamisesta ei ole päätöstä, ja Sorsakosken kohtalonhetket lähestyvät.

Tämän hetken oppilasennuste näyttää yli sadan lapsen poistumaa kuluvan vuosikymmenen aikana. Ehkä Leppäkertun koulun silloin tällöin mainittu tilanahtaus ei olekaan se suurin huolenaihe. Ennen pitkää on pakko pohtia, onko täällä lukiotakaan, jos virta ei käänny tai edes patoa synny.

Menipä nyt vakavaksi. Kunnanhallituksen tuore puheenjohtaja Timo Ripatti (kesk.) muistutti, että Leppävirralla on kosolti vahvuuksia muihin kuntiin verrattuna. Niihin onkin syytä keskittyä, ja yrittää niiden avulla kehittää kuntaa edelleen. Hyvät yritykset, työpaikat ja viihtyisä asuinympäristö palveluineen ovat avainasemassa. Samaan aikaan on pakko toimia, ettei talous pääse luhistumaan. Vain terveellä pohjalla olevat kuntatalous takaa toimivat palvelut, ja jostakin on pakko luopua.

Uudelle valtuustolle on syytä toivottaa onnea. Toivon mukaan yhteistyö ryhmien sisällä ja ryhmien kesken paranee, poliittiset raja-aidat madaltuvat asioiden edessä ja uudet päättäjät tuovat uusia ja raikkaita avauksia. Uusi valtuusto saa kovemmat haasteet eteensä kuin entinen.

Kohta on edessä totiset paikat.