Pakina Vaihtoauto

Niin kauan kuin henki pihisee ja vaikka kunto heikkenee, on pyrittävä ylläpitämään miehisyyttään. Ja milläpä muulla kuin autolla, tuolla nykyajan hevosella. Sillä voi asioida kirkolla ja jopa kauempana kaupungeissa. Se on lisäksi helppohoitoinen uudehkona.

Niinpä tuli sisäinen tarve taas vaihtaa auto nuorempaan, kun kilometrejä kertyi ihan vaan istuskelemalla. Pellit rypistyivät, penkit nuhjaantuivat ja kiilto himmeni.

Entisessä oli kuitenkin hyviä puolia, joten uudemman auton väri pysyi samana, tummanharmaana. Jo neljäs Volkswagen Golf, sillä olen Golfin harrastaja. Moottorille kelpaa vaikka polttoöljy tai keitelty rasvajäte bioöljynä jos pula-aika tulee. Siis diesel. Siinä on vääntöä.

Vaihtoautossa on usein yllätyksiä. Korkea hinta ei kuitenkaan. Entisestä sai hyvitystä tyydyttävästi. Ja uuteen oli tyytyminen ostohousut jalassa olevan. Espoosta asti toivat kotiin koeajettavaksi.

Yllätys vaihdokissa oli AllStar -tarra kynnyksessä, jonka havaitsin toisena omistajana. Rouva näet maksoi puolet. Enpä tuosta tarrasta mitään tiennyt, pohdin vain, lähteekö se pois ilman liimajäänteitä. Olkoot siinä.

En hävennyt kysäistä asiasta kaveriltani veli Googlelta, ja lisävarusteitahan tuo AllStar tarkoitti. Tulivat siis kaupan päälle, tarpeettoman suuret vanteet, taustapeilien sivuun kääntäjät, sopeutuva vakionopeussäädin, käyttämättömät kangasmatot ja ohjauspyörä namikoita täynnä.

Pari senttiä paksu käyttöopaskirja sentään oli mukana painettuna ja sidottuna. Sinne on saatu paljon asiaa ja sekavasti. Pitääköhän ja saako sitä katsella ajaessa? Tärkeimmät ohjeet siitä kuitenkin puuttuvat, että mitä mistäkin ratin napista tapahtuu. Kaikki on vain kokeiltava itse.

Haluttuna ominaisuutena oli DSG-automaattivaihteisto. Sillä ei risteyksissä tarvitse käsitellä yhtä aikaa jarrua, kytkintä, vaihdekeppiä ja kaasua sekä vilkuilla, suuntaan jos toiseen väistellessään sähköpotkulautoja tai vaarallisia autoja. Sen kun vain jarruttaa risteykseen tullessa ja kaasuttaa hieman lähtiessä. Automatiikka pitää auton paikallaan sekä sammuttaa ja käynnistää moottorin ihan itsekseen. Voi tuijotella liikennevaloa.

Nyt on opittava ajamaan autoa automaatilla yksinkertaisesti. Alussa nimittäin risteykseen tullessa painaa jarrupoljinta kuin kytkintä ja huomaa jarrujen olevan tosi tehokkaat. Tai käsi hakeutuu vaihdekepille häiriköimään. Nyt jo helpottaa nuo lihasautomaatiot.

Hyvänä yllätyksenä tuli kirkkaat Bi-Xenon-ajovalot ja eteen sumuvalot. Pysäköintitutkat ja kauko-ohjattava esilämmitin pakkaskeleille. Ilmastoinnin voi säätää kuskille kylmemmäksi kuin vänkärille. Liikkeelle lähtö on ihailtavan pehmeää, vain jarrua löysäämällä. Tuo automaattilaatikko käy hyvin rauhalliseen ajoon. On siinä myös sport-asento, jos joutuu huonoille teille tai peräkärryn vetoon. Yllättäen siinä on myös manuaalisesti ajossa valittavat vaihteet. Jo on peli.

Kun auton ulkonäkö on aivan samanlainen ja vaatimattoman harmaa kuten entinen, eivät puolitutut tule kateellisiksi eikä heillä ole heti tarvetta vaihtaa autoaan fiinimmäksi. Tutummat taas ymmärtävät peltikolarin tulevan kalliiksi.