On aika luoda katse menneeseen. Aloitin Leppävirran Sydänyhdistyksen puheenjohtajana vuonna 2011, jolloin astuin silloisen väistyvän puheenjohtajan Markku Tervahaudan suuriin saappaisiin.
Aika on kulunut nopeasti ja paljon on vuosien aikana kerennyt tapahtua. Yhdistyksen hallitustyöskentely on ollut melkoista opettelua, ja paikoin kiire on värittänyt arkea. Kuluneina vuosina Leppävirran sydänyhdistys on kasvanut suureksi toimijaksi, paljon on tehty yhdessä., paljon on saavutettu. On pidetty luentoja, käyty retkillä ja kuntoutuksessa. On juhlittu näyttävästi yhdistyksen 40-vuotisjuhlaa. Oltu monessa mukana, mutta aina hyvillä mielin ja hymy herkässä, jokaista yhdessä ja erikseen on pyritty huomioimaan. Monta yhteistä ja ihanaa hetkeä olemme saaneet yhdessä kokea. On ollut se kuuluisa tekemisen meininki ja tästä suurin kiitos kuuluu niin Sydänyhdistyksen innostuneille ja osaaville aktiiveille, sen dynaamiselle hallitukselle ja jäsenille
Vuodet muuttavat auttamatta osaltaan yhdistyksen toimintaa, ihmistenkin vaihtuessa, mutta etenkin vallitseva epidemiatilanne on haastanut nykymuotoisen yhdessäolon ja sen puolesta olemme murroksessa.
Uusia asioita ja tapoja toimia on joutunut jokainen meistä oppimaan. Paluuta entiseen ei taida olla, moni asia toteutunee jatkossa eri tavalla. Mutta uskon ja toivon, että muutoksista huolimatta se pohja, johon edeltävätkin vuodet yhdistystyössä on nojattu, tulee säilymään ja Sydänyhdistyksen työ tulee jatkumaan aktiivina ja asiantuntevana, kuten tähänkin asti. Hymyn, ilon ja auttamisen halun kautta. Toivotan nykyiselle Sydänyhdistyksen hallitukselle ja valitulle puheenjohtajalla onnea ja menestystä tuleviin vuosiin. Askeleet vievät kohti uutta. Memento Vivere, muista elää.
Paluuta entiseen ei taida olla, moni asia toteutunee jatkossa eri tavalla.