Pääkirjoitus Kurjalantien kunnosta on pidettävä ääntä

Kurjalantien päällysteen halkeamat ja kuopat ovat valitettavan tuttuja jokaiselle tienkäyttäjälle. Tien lievästi sanottuna kurja kunto korostuu varsinkin syksyisin ja keväisin, mutta ongelmat tuntuvat ja näkyvät kuivalla kesäkelilläkin. Tie on kestämättömällä pohjalla. Päällyste on pahasti vaurioitunut, ja paikkaukset ovat vain paikkauksia. Koko tie vaatisi perusteellisen remontin. Ongelma ei ole yksin leppävirtalaisten tiedossa. Väyläviraston kuntoluokituksen mukaan tie on suurimmilta osin erittäin huono.

Kurjalassa tempaistiin heinäkuun alussa näyttävästi tien puolesta kutsumalla kansanedustajia paikan päälle. Päättäjät totesivat yhdessä tien kunnon kurjuuden ja tilanteen kestämättömyyden. Samalla he lupasivat viedä asiaa eteenpäin, mutta helppoa se ei ole, vaikka vaalipiiristä tahtoa löytyisikin.

Vajaan puolentoista miljoonan euron rahoitus on tiukassa, sillä vastakkain kilpailevia liikennehankkeita on valtavat määrät. Viitostien remontin puolesta on valmistauduttava taistelemaan kaikin keinoin, ja sama koskee alempaa tieverkkoa. Valtaosan niukoista määrärahoista nielevät eteläisen Suomen vilkasliikenteiset väylät. Harvaan asutun itäisen Suomen alempi tieverkko kuuluu valtakunnallisesta näkökulmasta niihin kohteisiin, joihin kunnostuseuroja heruu erityisen kitsaasti.

Tieremontille löytyy perusteita vaikka millä mitalla. Uusintapäällystys on välttämätön jo yksin liikenneturvallisuuden näkökulmasta. Tien päässä on toistaiseksi toimiva kyläkoulu. Lisäksi Kurjalantie on monien muiden Leppävirran teiden lailla välttämätön alkutuotannon vaatimiin kuljetuksiin. Huonokuntoiset tiet ovat yhtenä pullonkaulaan metsäteollisuuden puuvirtojen kuljetusketjussa.

Ääntä on siis pidettävä ja asiaa vietävä eteenpäin. Mitään ei tapahdu, jos Kurjalantien kurja kunto ei ole kyllin näyttävästi esillä.

Tieremontille löytyy perusteita vaikka millä mitalla.