Näkökulma: Hulluus asuu helteissä

Tero Huvi

Näinhän se on, ellei ole muuta puhuttavaa tai kirjoitettavaa niin otetaan esille sää. Tavalla toisella. Iltapäivälehdet pelottelevat lapsia ja meitä aikuisia milloin rajumyrskyillä ja milloin veret seisauttavilla salamoilla. Kaikkialla tulvii, autoista tulee veneitä ja sähköautoilu pelastaa koko maailman. Meterologeista on tullut profeettoja, kesämekolla tai ilman sitä. Myös heidän rakkauselämänsä tuntuu kiinnostavan. Ainakin joitakin. Helleaallon aikana maailma tuntuu kääntyvän ylösalaisin. Ihan oikeasti. Sama ilmiö toistuu myös talvella. Luvataan lunta ja jääkautta.

Lehdet myyvät hyvin ja väki hyppii seinille. Yksi vaihtoehto olisi jättää uutiset lukematta. Vaikeaa, mutta lienee kuitenkin mahdollista. Me ihmiset olemme myös mielenkiintoisia olentoja. Jos on liian kuuma, valittelemme hellettä ja taas liian kylmä sää laittaa kaipaamaan helteitä. Kerrotaan tarinaa entisestä rovastista, joka aina vaimonsa kanssa tiiviin sanailun päätteeksi totesi vaimostaan, että oli asiat sitten niin tai näin ne ovat aina väärinpäin. En tuntenut rovastia enkä hänen vaimoaan, mutta kyllä miehet ne vasta hankalia osaavatkin olla. Minä etulinjassa. Ehkä sään kanssa toteutuvat ihan samat lainalaisuudet. Koskaan ei ole hyvä, aina olisi hieman korjattavaa.

Surullista ja aivan poikkeuksellista on ollut Saksan tulvat ja niihin liittyvä inhimillinen hätä ja suru. Se, että kaikki tapahtuu ihan meidän vieressä pakottaa kysymään, voisiko samanlaiset ilmiöt olla totta myös Suomessa tai vaikkapa Leppävirralla? Luonnonvoimien liikkuessa ihmisen osa on olla laineilla. Sadetta, tuulta tai paahtavaa auringonpaistetta ei voi tukahduttaa. Vesimassat eivät tottele lakeja tai hallituksia. Niihin on vain sopeuduttava ja yritettävä varautua.

Uutisointia Saksan tulvista olen seurannut surullisena myös toisesta näkökulmasta. Jos vastaava asia olisi tapahtunut jossain muualla, kaukana kaikesta köyhässä maassa, se tuskin olisi roikkunut Ylen televisiolähetyksen ykkösuutisena useiden päivien ajan. Hellettä ei voi syyttää siitä, että ihmisten hätä tuntuu kiinnostavan erilailla, jos väliin tulee kilometrejä riittävän paljon. Lieneekö helteen hulluuteen ohjaavalla vaikutuksella osuutta siihen maailman kaksi rikkainta miestä ovat laajentaneet hiekkalaatikkonsa rajoja ilmakehän yläpuolelle. Kymmenen minuutin pörräily avaruudessa maksaa niin monta nollaa etten osaa kirjoittaa lukua. Jokainen saa tehdä rahoillaan toki mitä haluaa mutta joskus sitä jää miettimään, että saisipa sitä noilla summilla aikaa paljon muutakin.

Leppävirralla odottelin omaa vuoroani ostaakseni jäätelöä. Edessäni pieni poika sai jäätelön ja kysyi heti isältään, että saanko heti toisen. Isä ilmoitti, että ei suinkaan. Yksi jäätelö riittää päivässä.

Isälle tulee nyt tietoisku. Kesään kuuluu jäätelö. Sitä kannattaa syödä paljon. Ja sitten kannattaa syödä vielä vähän enemmän. Jäätelö pitää mielen viileänä, hulluuden helteet kaukana ja pyörät Leppävirralla pyörimässä.

Kirjoittaja toimii pastorina Leppävirran helluntaiseurakunnassa.

Kommentoi