Toimittajalta: Auto – ihmisen paras ystävä

Teemu Palkeinen

Alkuun tunnustus. En ole koskaan ollut koiraihmisiä. Ei minulla mitään koiria vastaan ole, lähinnä en vaan kehtaisi kävelyttää koiraa useita kertoja päivässä. Siksipä en ole koskaan uskonut koiran olevan ihmisen paras ystävä. Ehei, tämä kunnia kuuluu Karl Benzin ja Gottlieb Daimlerin keksinnölle, autolle. Onhan auto ihmisen alati optimoima väline, jonka kyydissä on koettu suunnatonta iloa, mutta myös suunnatonta surua. Parhaankin kaverin kanssa on joskus vaikeaa. Välillä se pettää jättämällä tien varteen ja sitä yritetään epätoivoisesti käynnistää. Parempi olla kommentoimatta sen enempää auton ja ihmisen yhtäläisyyksiä, ettei käy kuten Audin myyntijohtaja Esko Kiesille. On muuten loistava nimi autokauppiaalle.

Muistan hyvin autokoulun. Osallistuin – tai vanhemmathan lystin maksoivat – kymmenen teoria- ja ajotunnin kokeiluun, jotta ajokortin suolainen hinta maistuisi edes vähän makeammalta. Pieleenhän se meni. En ollut aikaisemmin ajanut autoa, joten jo perusasioissa, kuten vaihteistossa, riitti opeteltavaa. Vähemmän yllättäen ensimmäinen yritys inssiajossa hylättiin. Pettymys tuntui raskaalta, en puhunut vuorokauteen kenellekään mitään. Onneksi toisella kerralla tärppäsi. Harmi vain että uusinta meni lähes kuukauden päähän, joten 2018 kesäkuun yöttömässä yössä ei minua nähty ajamassa isän tankkerimaista Peugeot'ia. Ehkä hyvä niin.

Auto on kulkuneuvona ylivertainen. Se liikkuu, minne minä haluan. Autoilu voi olla myös yhteisöllinen kokemus. On vaikea kuvitella parempaa ajanvietettä iltojen ratoksi kuin ajella Leppävirralta Varkauteen, joskus kauemmaksikin, muutama kaveri kyydissä. Tietysti turhaa ajelua on hyvä välttää ihan jo ilmastosyistä. Niin, ilmastonmuutoksen hillitsemiseksi polttomoottoriautoista pitäisi yrittää siirtyä joko osittain tai kokonaan sähkökäyttöisiin autoihin. Loistava ajatus, jota en missään nimessä vastusta. Päinvastoin. Sähköautot edustavat teknologian uusinta huutoa, tottakai sellainen minulle kelpaisi. Valitettavasti minulla ei ole 30 000 euroa sähköauton hankintaan. Eikä ole monella muullakaan.

Suomalaisten mediaaniansio on noin 3000 euroa. Ei erityisen suuri summa. Tästä kun vähennetään verot, asumis- ja ruokamenot sekä muut elämisen kustannukset, ei tilaa osamaksuerälle uutta autoa varten hirveästi ole. Työsuhdeautojakaan ei riitä kaikille, varsinkaan etätyön yleistyessä. Polttomoottorilla ajamisesta ei siis tule tehdä liian vaikeaa, koska samalla vaikeutetaan työvoiman saantia varsinkin maaseudulla. Rohkenen väittää myös kaupungeissa arvostettavan liikkumisen vapautta, jonka autot ovat meille tarjonneet. Toivottavasti vapaus säilyy.

Muistan hyvin autokoulun.

Kommentoi