Toimittajalta Julkisuus on suositumpi kuin Juva

On olemassa kahdenlaisia ihmisiä. Tavikset ja julkkikset. Tavis saa maistella liikaa ja lentää ulos ravintolasta. Julkkis ei saa, koska hän tietää joutuvansa heti otsikoihin ja kuvat eilisillan sekoilusta ovat haluttua tavaraa. Yritä siinä pokerilla väittää, ettei juhliminen mennyt yli, kun kymmenet kännykkäkamerat ovat kuvanneet sinua läpi illan. Silti jostain täysin käsittämättömästä syystä monet haluavat julkisuuteen. Esimerkiksi Big Brotheriin haki viime vuonna yli 6000 ihmistä. Se on karvan verran yli minulle tärkeän Juvan kunnan asukasluvun. Onko julkisuushakuisuudesta tulossa uusi kansantauti?

Sosiaalisen median myötä ihmisestä on tullut brändi. Parhaita brändituntijoita ovatkin juuri somevaikuttajat, joiden työ perustuu itsensä tuotteistamiseen. Eikä siinä ole mitään väärää. Ongelmaksi asia muodostuu silloin, kun tällaisia, poikkeuksellista lahjakkuutta, vaativia ammatteja lähdetään tosissaan markkinoimaan realistisina urapolkuina. Jokaista Ruisrock-keikasta 20 000 euroa nettoavaa iskelmätähteä kohden Suomesta löytyy kymmeniä musiikinopettajia, jotka opiskelivat maisterin paperit huomatakseen, etteivät seiskaluokkalaiset erota Phil Collinsia ja Arttu Wiskaria toisistaan. Hiljaisia puurtajia, joiden tarinaa emme näe Instagramin alusvaatemallien kerätessä suurimman huomion. Siinäkin ammattikunta, joka vaatii poikkeukselliset geenit. Ja edelleen, bikinimallien kohdalla puhutaan kovasta työstä, sillä nykymaailmassa ihailun vastapainoksi on erittäin helppoa joutua vihatuksi.

Ymmärtäisin halun päästä julkisuuteen, jos Suomi olisi Yhdysvaltojen kaltainen maa. Siellä julkkikset ovat aidosti ”parempaa” väkeä, koska 300 miljoonan asukkaan valtiossa heidän nimensä tuottaa useita miljoonia dollareita ja USA:ssa keskiluokka – köyhistä puhumattakaan – pidetään visusti piilossa omistavalta kansanosalta. Asuinalueilla on ympärivuorokautinen vartiointi, jotta rikkaiden sosiaalinen kupla ei häiriinny. Suomessa tällaisia alueita ei ole, vaan kaikki käyvät Hjallis Harkimosta lähtien ostamassa ruokansa Valintatalosta. Julkkiksen voi bongata missä tahansa, koska Suomi on kovin pieni maa. Toisinaan päästäkseen julkisuuteen ei välttämättä tarvitse tehdä yhtään mitään, vaan yksittäinen videoklippi tai haastattelu saattaa nousta ilmiöksi.

Kehotankin erityisesti julkisuudesta kiinnostuneita nuoria miettimään, mihin he ovat valmiita. On toki ammatteja, kuten urheilija tai poliitikko, joissa julkisuus on elinehto. Näissä julkisuus on kuitenkin sivutuote, ei itseisarvo. Sen sijaan seurapiirijulkkiksilla kaikki on kaupan. Eiväkä ihmiset helpolla unohda, mitä BB-Tobias on ehtinyt toilailemaan. Kuulostaa – ainakin minusta – kamalan kahlitsevalta. Suorastaan elinkautiselta vankeudelta.

Suomi on kovin pieni maa.