Päätoimittajalta: Tupakoimaton poikamies Sorsakoskelta – Valokuvaaja Markku Koponen piti kiinni periaatteistaan ja kotiseuturakkaudestaan

Antti Aho

Antti Aho

Toissa viikolla tuli suruviesti. Leppävirran viimeisiin kyläpersooniin kuulunut valokuvaaja Markku Koponen Sorsakoskelta on poissa.

Muutaman kerran kevään mittaan mietinkin, että mikähän kun ei ole Markku soitellut pitkään aikaan. Viime kesänä vielä koronaa yhdessä päiviteltiin. Syksyllä hän laitteli semmoisen ajattoman kannanoton mielipidepalstalle tätä kesää silmälläpitäen, vähän niin kuin lähtöään aavistellen.

Kannanotossa oli puhetta tupakoinnin vaaroista, tällä kertaa metsäpalonäkökulmasta. Ihan aiheellinen varoitus. Sanoin tosin Markulle, että voisi sitä jostain muustakin välillä kirjoittaa kun tupakanpoltosta, mutta minkäpä raittiusmies luonnolleen voi. Tupakkaa Markku vihasi. Hän kertoi, kun joutui koulupoikana toisten pakottamana vetämään henkoset. Tämä kipeä muisto vaivasi häntä vielä vanhoilla päivilläänkin.

Tupakoimaton poikamies Sorsakoskelta -47 pysyi hänen nimimerkkinään, milloin hän ei sattunut omalla nimellään lehteen kirjoittamaan. Markku ei epäröinyt asettaa sormiaan kirjoituskoneen näppäimistölle, kun tuli mieleen ottaa kantaa tupakkaa vastaan tai Sorsakosken puolesta. Häntä ärsytti, kun Pekka Tammilehto esiintyi taiteilijanimellä Topi Sorsakoski. Laulusta viis, mutta kun aina oli se palava savuke kädessä ja miestä vahvempaa veressä, ja Sorsakoskea tuolla tavoin mainostettiin.

Markku tunsi ylpeyttä sorsakoskelaisuudestaan. Hän ei ollut Leppävirralta vaan Sorsakoskelta. Nyt harmittaa, kun en tullut niiden lukemattomien puhelujen aikana kyselleeksi enemmän Sorsakosken historiasta, sillä Markulla oli todella hyvä muisti. Lähes päivämäärän tarkkuudella hän muisti asioita ja tapahtumia Sorsakoskelta, ja kuka oli milloinkin miten sanonut.

Markulle naureskeltiin, minäkin monet kerrat, kun jutut ja kysymykset yllättivät. Markku tarkkaili maailman menoa vähän eri näkökulmasta kuin muut. Kertoili hän siitä, miten oli tullut aikoinaan kiusatuksi. Harvemmin nauru oli ajan mittaan kuitenkaan pahantahtoista. Markku osasi nauraa myös itselleen. Mielellään hän kertoili tarinaa, miten myöhempi Savo-Karjalan sotilasläänin komentaja kenraalimajuri Pentti Syrjä oli Markun varusmiesaikana Pohjois-Karjalan jääkäripataljoonan komentajana, ja muisti vielä vuosien jälkeen silloisen saunamajurin, joka unohtui sotilaskotiin munkkikahville kun olisi pitänyt laittaa puita pesään.

Markku tarkkaili maailman menoa vähän eri näkökulmasta.

Monenlaista kommellusta sattui myös valokuvaajana häissä ja hautajaisissa, mutta niistä selvittiin ja keikkaa riitti. Digikameraan Markku ei siirtynyt.

Markku Koponen kuvasi myös Sorsakoskea. Ne negatiivit pitäisi nyt saada talteen. Siinä on pysyvä muisto sorsakoskelaisesta valokuvaajasta, josta juttua riittää.

Kepeät mullat Markulle!

Kommentoi