Näkökulma: Kuinka helpottavaa on osata luopua kaikesta siitä mitä ei tarvitse ja nähdä, kuinka uudelle omistajalle vanha esine voi olla todellinen löytö

Tero Huvi

Pari viikkoa sitten olin työn merkeissä järjestämässä kirpputoripäivää. Tavaraa kertyi melkoisesti. Myyntipöydiltä saattoi löytää sukset tai astioita ja kaikkea siltä väliltä. Kuinka helpottavaa on osata luopua kaikesta siitä mitä ei tarvitse ja nähdä kuinka uudelle omistajalle vanha esine voi olla todellinen löytö. Tuntui siltä, että jokaiselle oli jotain ostettavaa. Pihalla oli rivissä myös muutamia vanhoja polkupyöriä. Ei sähkövehkeitä vaan ihan rehellisiä lihasvoimakoneita. Parhaat menivät melko lailla heti ja hieman risat ja kilometrejä syöneet jäivät odottamaan hakijaansa. Eräs mies teki tuttavuutta pyörävanhuksen kanssa. Pienen pohdinnan jälkeen hän totesi , että pienellä laitolla tuosta taitaa saada ihan kelpo ajopelin. Pyörä lähti uuteen kotiin. Aika näyttää, onko pyörästä vielä maanteiden kulkijaksi.

Mukaani tarttui vanha huppari. Elämää nähnyt ja kulunut mutta silti vielä päälle puettava. Takki oli siis ihan niin kuin minäkin. Olen kuin kävelevä linnunpelätin. Näin minulle on kerrottu vaikka linnuista pidänkin. Olen saanut tosin nimityksen jo paljon aikaisemmin ennen kirppariherätystä. Tuolloin nimitys johtui hiuksistani jotka eivät enää kasva. Se on sitten kokonaan toinen juttu, ehkä kerron sen joskus.

Jalassani on poikani bokserit ja vävyni vanhat farkut. Kirppariostoksena hankittu kauluspaita kertoo menneistä vuosikymmenistä. Kaulukset ja kainalot ovat kunnossa joten toimii. Yksi nappi piti ommella. Onnistui. Kengät taitavat olla ihan omat ja sukat lienevätkin sitten jonkun muun. Hmm… aika huolestuttavaa tämä taitaa olla mutta tuntuu hyvältä. Olen vaatekauppiaalle surkea asiakas mutta kirpputorilla tuntuu kuin taivas koskettaisi maata. Ihmisten eletty elämä on talletettu tavaroiden historiaan. Se on kiehtovaa. Jos tavarat osaisivat puhua, ne kertoisivat tarinaa ajasta jota ei enää ole.

Maailma ei pelastu vanhoja tavaroita kierrättämällä, mutta vastuullisen elämäntavan alkutahdit lyödään aikalailla varhain. Kaiken ei tarvitse olla uutta ja käyttämätöntä. Niin se vain menee, että joillakin on kaikkea liikaakin ja toisella taas pulaa hieman kaikesta. Parhaimmillaan kirpputorilla nämä todellisuudet lyövät kättä toistensa kanssa. Julistan siis tavarataivaan avatuksi. Ensimmäinen etappi löytyy omasta huushollista. Käännä kaapit ja laatikot ylösalaisin. Käy kirpputorilla – myös lomareissusi yhteydessä, jos sellainen on luvassa. Luovu ennakkoluuloista. Aloita sinäkin elämä linnunpelättimenä. Suosittelen.

Kirjoittaja toimii pastorina Leppävirran helluntaiseurakunnassa.

Aloita sinäkin elämä linnunpelättimenä.

Kommentoi