Niinhän siinä sitten kävi, että kuntavaalit olivat ja menivät. Ei kaatunut maailma, vaikka ei huhtikuussa vaaleja pidettykään. Olisiko se kaatunut, jos ne olisi huhtikuussa pidetty. Sitähän me emme tiedä.
Nykyistä edeltänyt valtuusto istui puolisen vuotta pitempään, kun vaalit siirrettiin lokakuulta kevääseen. Pahempia kolauksia ei yhteiskunta sen vuoksi kärsinyt, jos niin kauas jaksan muistaa.
Leppävirran valtuustoon nousi 14 uutta valtuutettua. 21 jatkaa. Kolme jatkoon pyrkinyttä jäi rannalle.
Vasemmistoliiton vaalivalvojaisissa Reijo Sikanen totesi jo ennen ennakkoäänten julkistamista voimasuhteiden muuttuvan. Niin kävikin.
Keskusta on edelleen se suurin, vaikka yksi paikka meni. Ääniharavaksi nousi Soinilansalmen sujuvasanainen sahuri Timo Ripatti, joka teki komean comebackin kunnallispolitiikkaan. Parisen vuotta sitten hän sanoi, ettei ole niihin puuhiin palaamassa, mutta tilanteet muuttuvat.
Tilanteista vai suhdanteista vai mistä oli kiinni demareiden kahden paikan menetys. Valtuustoryhmän koko ei sinänsä muuttunut, kun siitä päättyvällä kaudella erkaantui kahden naisen ryhmä. Tuskin Mia Hahtalan ja Kirsi Kosusen äänet perussuomalaisille tai kokoomukselle ohjautuivat. Niitä saattoi mennä demariryhmän tulokkaillekin. Päättyvän kauden sisäiset erimielisyydet varmasti lopulliseen tulokseen kuitenkin vaikuttivat.
Uudelle valtuustolle on toivotettava onnea ja menestystä.
Perussuomalaisten valtuustoryhmä kasvoi kahdesta neljään. Hannu Ronni tällaista arvelikin sunnuntaina alkuillasta, ja oikeassa oli. 20 ehdokkaan listalta olisi voinut ponnistaa pitemmällekin, jos joukossa olisi ollut vaikkapa sellainen ehdokas kuin kokoomuksen Matti Virmanen, joka ensikertalaisena keräsi muhkean potin. Kokoomuksen ryhmä uusiutui eniten.
Vasemmistoliiton ja kristillisdemokraattien osalta ei tapahtunut mitään muutosta. Entisillä kokoonpanoilla jatketaan.
Loppuviikosta aletaan katsella paikkajakoa.
Tällä valtuustolla mennään seuraavat neljä vuotta.
Mitäpäs nyt sanotaan? Uudelle valtuustolle on toivotettava onnea ja menestystä, sillä edessä oleva sarka ei ole helppo kyntää. Näppituntuma on nyt semmoinen, että eteen tulee tiukempia tilanteita kuin nyt kautensa päättävällä valtuustolla. Sote on häämöttänyt edessä vuosikaudet, ja maaliviivaa on siirretty kauemmas ja kauemmas. Sote-ratkaisun toteutuminen muuttaa kuntien arkea, ja toteutumatta jääminen merkitsee taas lisärasitusta, kun toimintaa on mahdoton suunnitella riittävän pitkälle tulevaisuuteen.
Talouden kanssa tulee olemaan tiukkaa, siitä ei pääse mihinkään. Uusi valtuusto joutuu tekemään valintoja, jotka eivät ole helppoja.
Yksituumaisuutta tarvitaan, ja joustavaa yhteistyötä kaikkien ryhmien kesken. Muuten käy huonosti.