Kuntavaaleista voisi kirjoittaa, mutta jätän tältä erää ja lupaan palata asiaan. Äänestäkäähän, niin päästään tekemään sitten vaalien tuloksista juttua, ja monet jutut siitä, miten paikat jaetaan vaalien jälkeen. Antaa himon nyt yltyä.
Toissa viikolla istuin Sorsakoskella Seuralassa pitkästä aikaa. Kasvomaskit oli läsnäolijoilla ja turvavälit kunnossa, että ei sen puoleen.
Kyläyhdistys kutsui paikalle kertomaan kuvatalkoiden myötä syntyneestä verkkonäyttelystä. Sorsakosken vanhoja kuvia on koottu samalle sivustolle, joka löytyy kyläyhdistyksen omien sivujen kautta.
Tällaisesta sivustosta on Sorsakoskella puhuttu pitkään, mutta nyt on päästy sanoista tekoihin. Vanhimmat kuvat ovat 1800-luvun puolelta, ja niitä katselemalla pääsee hyvin perille tehdaskylän ainutlaatuisesta historiasta.
– Takana loistava menneisyys. Tulevaisuudesta ei tiedä, sanottiin Seuralassa.
Jokaviikkoiset kuvatalkoot käynnistyivät Sorsakosken työperinnekirjan kasaamisen myötä. Sorsakosken historiaa on porukalla pengottu kantilta jos toiseltakin. Albumien aarteita on lainattu digitoitavaksi. Kuvista on kerätty tietoa, on muisteltu rakennusten vaiheita ja tunnistettu henkilöitä, jotka ovat jo vuosikymmeniä olleet Nikkilänmäellä rosterilaatan alla.
Vanhat valokuvat arkistokaappien kätköissä eivät ole tätä päivää.
Sorsakoskella on tehty arvokasta työtä, joka toivon mukaan jatkuu.
Leppävirran kunta sai Museovirastolta toukokuussa sievoisen summan rahaa kotiseutumuseon kuva-arkiston digitointia varten. Sen turvin on hyvä tarttua valtavaan urakkaan. Kesäksi pestataan ammattilainen käynnistämään tätä työtä.
Vanhat valokuvat arkistokaappien kätköissä eivät ole tätä päivää. Kyse on yhteisestä historiasta. Sen on syytä olla kaikkien helposti nähtävillä ja saatavilla. Tavoitteena onkin, että Leppävirran vanhat kuvat tuodaan valtakunnalliseen Finna-tietokantaan. Joitakin Leppävirta-kuvia sieltä jo löytyy, muun muassa Aarne Pietisen ja Matti Poutvaaran kuvaamia, ja varsinkin Varkauden museon arkistosta. Nyt jo voi jokainen kiinnostunut kotikoneellaan tutkia muun muassa virran maisemia tai vaikkapa Osuusliike Työnvoiman Leppävirran myymälöiden ulkokuvia.
Sitten sitä tutkittavaa vasta tuleekin, kun Leppävirran kotiseutumuseon kuvia saadaan näytille. Lyyli Sutisen ja Einari Pursiaisen pohjatyön merkitys on valtava. Monta kuvaa olisi kadonnut, jos Lyyli Sutinen ei ole niitä ajoissa tallettanut. Monesta rakennuksesta ei olisi minkäänlaista kuvaa, jos Einari Pursiainen ei olisi hypännyt Simson-mopon selkään ja lähtenyt kameran kanssa pitäjille.
Warkauden Lehdessä pidin 15 vuotta palstaa, jossa kerättiin muistoja vanhoista kuvista. Kiinnostaisiko täälläkin? Mitä mieltä olette?