Näkökulma Jotkut asiat vain ovat tärkeitä

Itselleni yksi kevään merkittäviä kohtaamisia on takanapäin. Savonlinnassa on kokoontunut vuosia Toivon tuvan porukka. Joukossa on palkattua henkilökuntaa ja erityyppisissä työllistämistoimenpiteissä mukana olevia. Mukaan mahtuu myös vapaaehtoisia. Olen löytänyt itseni satunnaisen epäsäännöllisesti vierailemassa tuolta. Hyvää seuraa ja kuppi kahvia. Hienoja hetkiä. Innostuin kutsumaan heidät kylään Leppävirralle. He tulivat ja tykkäsivät. Aamupäivän täytti pari laulua, pöydän antimet ja tarinoita allekirjoittaneen mielenmaisemasta. Iltapäivällä ohjelmassa oli tutustuminen Harjulaan ja kirkkoherran paistamat makkarat vatsantäytteeksi. Kyllä kelpasi. Huhu kertoo, että paluumatkalla Unnukkaan oli tutustuttu ja tykätty.

Toivon tuvan idea on koota kaupungin kaupoista ylijäämäruokaa ja jakaa sitä tarvitseville. Tarjolla on myös EU:n kautta saatua ruoka-apua. Kerran viikossa on tarjolla ilmainen lounas. Muitakin toimijoita kaupungista löytyy. Näin on myös Leppävirralla. Täälläkin on työtä tehty pitkään suurella sydämellä ja sille on tarvetta. Ruoka-avulle ja tarjolla olevalle lämpimälle ruoalle on kiistaton paikkansa kolmannen sektorin palvelutuotannossa. Jotkut asiat vain ovat tärkeitä. Päivittäinen ruoka lienee tärkeimmästä päästä. Ilolla huomasin, että Leppävirran kunnanvaltuustossa oli tehty aloite hävikkiruoan määrän selvittämisestä. Asia liikkuu ajallaan ja tavallaan. Seurataan tilannetta.

Valittelin ystävälleni, että olen ollut jollain tavoin syvissä vesissä. Olin ollut jollain tavoin saavuttamaton. Myönnetään. Joskus näinkin. Viestittelyn jälkeen kuitenkin havahduin siihen kuinka paljon ympärilläni on oikeastaan tapahtunut. Hyviä asioita. En ole niitä vain itse huomannut.

Eräs seurakuntalainen halusi paikata pastorin housut. Suostuin. Vanhasta autostani hajosi kytkin. Sain lainaksi viikon ajaksi ystäväni Volvon. Hetken olin urani huipulla. Palasin arkeen ja tajusin, että pieni pakettiauto on olennainen osa identiteettiäni. Myös vaimoni auto oli pajalla. Toinen ystävämme lainasi auton korjauksen ajaksi. Sitä emme palauttaneet vaan se muutti meille asumaan. Pääsin saunaan, joka oli valmiiksi lämmitetty. Sain puhelun, jonka sisältöä haluaisin avata mutta en voi. Ainakaan vielä. Tulevaisuudessa ehkä. Ehkä on syytä mainita, että sain parrastani myönteistä palautetta Kivelän koulun opettajahuoneessa. Ehkei joulupukin ura olekaan utopiaa?

Jotkut asiat vain ovat tärkeitä. Niiden huomaaminen lienee ainakin yhtä tärkeää. Mitäs jos mentäisiin taas?

Kirjoittaja toimii pastorina Leppävirran helluntaiseurakunnassa.

Sain parrastani myönteistä palautetta.