Toimittajan tontilta: Nuori, sinun elämäsi ei kuulu sinulle!

Teemu Palkeinen

Kevät on hienoa aikaa. Se herättää eloon paitsi luonnon myös ihmiset. Kevään mielletään päättyvän koulujen päättäjäisjuhliin. Sattuneesta syystä juhlien kohtalo on epäselvä. Mikäli ne kuitenkin järjestetään ajallaan, oletettavasti niin Vehmersalmella kuin Leppävirralla kuullaan Katri Helenan Nuoruus on seikkailu. Hassu valinta nuoria ylistäväksi biisiksi, sillä Katri Helenaa ei yksikään alle kuusikymppinen kuuntele. Noh, olin ehkä turhan ankara legendaa kohtaan. Hassusta biisivalinnasta pidän kyllä kiinni eräästä toisesta syystä: nuoruus ei ole enää seikkailu.

Viime vuosina korkeakoulujen valintajärjestelmää on uudistettu kovalla kädellä. Käytännössä tämä tarkoittaa kahta asiaa. Ensimmäistä opiskelupaikkaansa tavoittelevien suosimista valinnoissa sekä ylioppilaskirjoitusten korostamista. Ideana on nopeuttaa opintoja ja pidentää siten työuria alkupäästä. Tavoite on itsessään loistava ja kannatettava, mutta toteutus ontuu. Entä jos esimerkiksi huomaa opiskelevansa väärää alaa? Koska ensikertalaisuus on mennyttä, alanvaihto vaikeutuu huomattavasti. Tämä johtaa hakijoiden varmisteluun ja pahimmassa tapauksessa useisiin välivuosiin, koska unelmaansa jahtaavalla nuorella ei yksinkertaisesti ole varaa “väärään” valintaan. Yo-kirjoitusten valuvian kiteyttänee se, että uskonnon eximia on oikeustieteitä varten arvokkaampi kuin yhteiskuntaopin laudatur.

Sitten kun opinnot on saatu valmiiksi – opiskeli sitten yliopistossa tai ammattikoulussa - pitäisi jo ryhtyä lapsien tekoon, koska valtio tarvitsee veronmaksajia. Ensinnäkin on karmeaa ajatella, että lapsia hankittaisiin velvollisuudesta. Lasten on tarkoitus olla osoitus niin suuresta rakkaudesta, että sen tuloksena syntyy uusi elämä, ei palanen koneiston rattaassa. Toisekseen maailma on “hieman” muuttunut ajasta, jolloin töitä on helppoa saada ilman mitään koulutuksiakaan - eikä tarvinnut olla jatkuvasti valmis muuttamaan. Sekin on voitava hyväksyä, etteivät kaikki halua lapsia.

Suomi on monessa asiassa erinomainen maa, mutta nuorisonsa suhteen se tulee jälkijunassa. Nuoria ei nimittäin voi pakottaa elämään tietyn mallin mukaan. Esimerkiksi etätöiden vaikutusta asumiseen on lähestytty lähinnä mahdollisuutena maaseudulle. Entä jos muuttoliikenne kohdistuukin maaseudun sijaan maarajoille? Kyllä, niin itsekkäitä nuoret ovat, että kaikkia heistä ei automaattisesti kiinnosta maksaa opintojaan takaisin verotulojen muodossa. Sen sijaan heitä kiinnostaa hyvän elämän luominen itselleen ja mahdolliselle perheelleen, asui sitten Suomessa tai Maltalla.

Nuorten ahdinkoon on nyt herätty. Hyvä niin. Seuraavaksi voitaisiin ihan oikeasti miettiä, tarvitseeko jokaisella olla jo kolmekymppisenä kaksi lasta, omistusasunto sekä uusi auto. Joillekin kun riittää vuokrakämppä ja ruostunut Opel Corsa hyvään elämään. Ei se Corsakaan ilman polttoaineveroja kulje.

Kommentoi