Pakina Kaksin yksiössä

Viime aikoina on esitelty eri medioissa miniasuntoja. Jopa kymmenen neliön mökkejä peräkärryissä tai huoneita kerrostalojen ullakoilla. Leikkimökkejä.

No tässäkin asiassa minä olen melkoinen asiantuntija. Meillä on nimittäin ollut pieniä asuntovaunuja jo 30 vuotta ja niitä on seisoteltu ympäri Suomea. Ja muutenkin. Ei kotitorppakaan suuri ole. Ensimmäinen asuntomme oli 28 neliön yksiö. Siinä oli itsetehty parvisänky, jonka alle mahtuivat nojatuolit. Oi voi pääparkaani.

Nyt eläkeläisinä asumme osan talvesta remontoidussa 33 neliön yksiössä. Siihen kuuluu avoin pienkeittiö ilman ovea, pesuhuone, eteinen ja parveke. Kiipeämistä vaativaa petiä ei ole, joten lattiatila on käytettävä tehokkaasti. Rouvan pukeutumistila on eteisessä peilin ja vaatekaapin edessä, minulla keittiössä jääkaapin ja ikkunan äärellä.

Oleskelutilassa, ikkunasta alkaen, on pieni anopilta jäänyt kirjoituspöytä, joka on rajattu serminpätkällä. Siellä läppäri odottaa näpyttelijää, ellei rouva ole maalaamassa. Silloin läppäri siirtyy näppärästi nojatuolissa istuvan isännän polvelle.

Heti serminpätkän takana on lipastolla lättänä TV, jonka edessä köllöttävät muhevat nojatuolit. Sitten tulee eläkeläisten suosikkipaikka, leveä rautasänky kotikutoisella ruutupäiväpeitolla. Vaikka television ääreen nukahtamiseen. Sängyn päädyssä on sermi rajaamassa makuutilaa ja korkean sängyn alle jää vielä tilaa seurakoiralle ja vierailevalle alakoululaiselle. Näin pääsevät unille tai leikkimään luolaa ihan lähelle.

Kirjahyllyvitriini on koottu moduuleista korkeaksi säästäen näin lattia-alaa. Vielä senkki ja yksiö on täynnä. Pienehkö perintökiikkutuoli ei mahdu yksiöön.

Olohuoneen matot ovat napakoita helposti imuroitavia käytävämattoja, levittäytyen kaikkialle vapaalle lattia-alalle. Ne vaimentavat kaikua ja koiran askelien rapsetta ja niillä voi harrastaa kotikuntoilua, vatsaliikkeitä ja venyttelyjä Radio Nostalgian tahdissa.

Keittiönpöytä on 75 x 75 senttimetriä ja sen alla on reilusti istuinten ja istujien jalkoja.

Pienet tilat sopivat seniorin heikentyneeseen kuuloon hyvin. Varsinkin kun pitkä liitto on opettanut näkemään mitä toinen ajattelee. Tai ainakin mitä hänen pitäisi ajatella.

Toiselle voi jopa kuiskata, kuten kerrostaloissa on tapana. Eikä lähellä olijan tarvitse ihan pikku asian vuoksi korottaa ääntään. Ja jos tarvetta joskus on, niin ainakin kuulee. Puhelinsalaisuus toteutetaan tekstiviestein tai kylppärissä istuen.

Läheisyyttä kaipaaville pieni asunto on juuri sopiva. Kuulemma.