Nuorten osalta työllistävillä toimilla on kiire ja tänä keväänä aivan erityinen painoarvo tulevaisuustekona.
On tärkeää, että nuorten kesätyö-, harjoittelu- ja ensimmäisistä työpaikoista pidettäisiin mahdollisuuksien mukaan kiinni.
Kuntatalouteen on vuoden aikana ammennettu koronaepidemiasta johtuen valtion tukea.
Sen sijaan, että avustuksilla tilkitään jo aiemmin kaatumassa olevia rakenteita, näen tärkeänä, että niillä tehdään todellisia tulevaisuuteen suuntaavia satsauksia lasten ja nuorten keskuudessa.
Nuorille parasta tukea on turvata kesätyö- ja harjoittelupaikkoja koronaepidemia huomioiden.
Asian tärkeydelle esimerkkinä on 90-luvun lama ja erityisesti työelämän kynnyksellä olleiden nuorten kokemukset.
Nuorille parasta tukea on turvata kesätyö- ja harjoittelupaikkoja koronaepidemia huomioiden.
Tuolloin pitkittynyt nuorisotyöttömyys vaikeutti kiinnittymistä yhteiskuntaan ja tuotti sitä kautta osattomuutta nuorille aikuisille.
Laman lasten tilanteessa toteutuivat virheet nuorisotyön ja kouluterveydenhuollon, sekä kerhotoiminnan leikkausten muodossa.
Itse koin pahimman lama-ajan lukioikäisenä.
Vaikka pahin omaa perhettäni väistikin, koin tulevaisuuden hyvin epävarmana.
äin jälkikäteen koen syvää kiitollisuutta kotikuntani ja seurakunnan työjaksoja kohtaan, joilla sain koota omaa pientä taloudellista turvaa ensin lukiolaisena ja myöhemmin opiskelijana.
Voin hyvin ymmärtää, millainen myllerrys näiden lauseiden takana on.
”Kun valmistun, saanko tässä tilanteessa mitään työtä.”
”Mistä tiedän, mitä tulevaisuudessa pitää osata, jos en pääse harjoitteluun.”
”Jos kesätyöt jää taas väliin, miten rahoitan opinnot.”
”Ystäviä on kova ikävä.”
Lauseet ovat peräisin nuorten ryhmältä, jonka kanssa minulla on ollut ilo keskustella lasten ja nuorten hyvinvoinnin edistämisestä ja syrjäytymisen ehkäisystä.
Vetoankin, että te, jotka voitte tulevana kesänä työllistää, älkää luovuttako nuorista ja niistä pienistä mahdollisuuksista ammatilliseen kasvuun.
kuntavaaliehdokas (sd.)