Ministeri Krista Kiuru (sd.) kertoi Iltalehden haastattelussa 3.3. ratkaisun kotihoidon paisuneeseen kriisiin. Ministeri kertoi, että ”tavoitteena on tehdä kotihoidon palvelusuunnitelmasta ja siinä luvatuista palveluista sitovia. Suunnitelman laiminlyönnistä voisi tulla seuraamuksia.”
Kotihoidon henkilöstöpula on todella rajua, ihmiset ovat väsyneitä ja palavat loppuun. Henkilöstö tekee äärettömän tärkeää työtä ja heitä ei voi syyttää henkilöstöpulasta millään tavalla. Näin itse kuitenkin ministeri Kiurun mitoituksessa huomattavia haasteita ja niiden ratkaisemiseksi tarvitsemme yhteistyötä päättäjien, työntekijöiden ja asiakkaiden välille:
Sana ”seuraamukset” nostattavat itsessäni ihokarvat pystyyn. Palvelun laatua on seurattava ja valvottava, siitä olen ministerin kanssa täysin samaa mieltä.
Haasteena näen työikäisen väestön vähenemisen sekä keskittymisen tiettyihin kaupunkeihin. Millä saamme pysäytettyä muuttoliikenteen, että esimerkiksi Leppävirralla olisi riittävästi työikäistä väestöä kotihoitoon töihin? Mielestäni päättävien ihmisten olisi tultava hetkeksi työntekijän asemaan kuntiin missä ei yksinkertaisesti ole työntekijöitä.
Onko pakottaminen oikea tapa? Vai pitäisikö keksiä ensin rakentavia ratkaisuja, ennen kuin aletaan määräämään ja antamaan sanktioita. Vanhuspalvelut eivät ole ainoa mitoituksen kohde, samaan aikaan tehdään mitoitusta lastensuojelussa, missä pohditaan yksiköiden henkilöstömäärän nostamista suhdelukuun 1,3 yhtä sijoitettua lasta kohti.
Taas olen tämänkin ehdotuksen kanssa samaa mieltä, että se parantaisi palvelun laatua, mutta samaan aikaan se tarkoittaisi henkilöstömäärän kasvun tarvetta. Ja jo itse lakiehdotuksessa on mainittu: ”Henkilöstölisäys tehdään haastavassa tilanteessa. Sosiaali- ja terveysalan henkilökunnan koulutuspaikkoja on lisättävä tulevina vuosina väestön ikääntymisen vuoksi. Normaalin kasvun päälle tulevat lisäksi lähivuosina ns. vanhustenhuollon hoitajamitoituksen vuoksi tehtävät koulutuspaikkojen lisäykset; sairaanhoitajien koulutuspaikkoja ollaan lisäämässä noin 500–700 ja lähihoitajien 5300. Sairaanhoitajien tarvetta lisäävät myös lähivuosille suunnitellut hoitotakuun kiristys ja saattohoidon kehittäminen. Viime syksynä tehdyn Ammattibarometrin mukaan lähi- ja sairaanhoitajista oli pulaa lähes kaikkialla Suomessa.”
Joten kysynkin uudestaan, pitäisikö ensin keksiä ratkaisuja alan houkuttelevaisuuteen, työntekijöiden saamiseen paikkakunnille sekä työntekijöiden jaksamiseen, ennen kuin aletaan puhumaan sanktioista?
Yhteistyössä on enemmän voimaa kuin pakottamisessa, tehdään siis yhdessä alasta motivoiva, kunnista hyviä asuinpaikkoja ja kuunnellaan heitä ketkä tekevät isoimman työn arjessa eli kuntalaisia.
Leppävirran Kokoomus pj.
kuntavaaliehdokas