Ville Rättyläinen oli ajautunut kuntavaaliehdokkaaksi. Metsästysseuran majalle hänet oli kotoa haettu, saunotettu, syötetty ja juotettu. Ja ennen kaikkea kehuttu. Oli Ville alkuun toppuutellut, ettei hän kunnan asioista tiedä muuta kuin veroprosentin ja siitäkin vain sen, että korkea on. Ja riitaista kuuluu välillä olevan kunnan touhu. Kehuminen oli kuitenkin hivellyt Villeä niin, että hän illan päätteeksi pani nimensä eteen tuotuun paperiin. Hienotunteisesti Villelle oli jätetty mainitsematta, että kun ehdokaslista pitää saada täyteen, on loppupäässä rima aika matalalla.
Kampanja-asioiden osalta Ville kääntyi appiukkonsa, evp-kunnallismiehen puoleen. Pitäisi keksiä joku vaaliteema. Tähän appi: Väki vähenee, jäljelle jäävät ukkoutuu ja akkautuu, verotulot kutistuu, siitä alkuun. Koulut homehtuu, viemärit ja vesijohdot ruostuu ja korjausvelat kasvaa, tyhjät asunnot jää kunnan niskoille. Ja ikuinen rahapula. Jos koronasta joskus selvitään, valtiolla on niin paljon velkaa, ettei sieltä kunnille riitä kuin kolikoita. Kohta valtuustoissa äänestetään, jatketaanko kouluruokalan maitoa vedellä vai juotetaanko koulukkaille pelkkää vettä. Niin on loppuun säästökohteet jo kaluttu. Että revi siitä sitten vaaliteemaa.
Ville mentyä sanattomaksi appiukko jatkoi varovasti, että onhan tietysti toinenkin mahdollisuus. Eli unohda nuo äskeiset ja lähde puhtaalta pöydältä. Villen ihmettelyyn ukko selvensi: Ensiksi, risti oma teemasi vaikka Akanvirta -liikkeeksi. Vanhemmat tietää, mikä on akanvirta, nuoremmat googlettakoot. Ville epäili, ettei puolueen paikallisosasto mahda tykätä tämmöisestä tempauksesta, mutta appiukko sulki vävynsä suun tuhahtamalla, että sillekin maamiesseuralle tekee ihan hyvää, että välillä vähän reuhautetaan.
Kun teillä on se turvesuo viimeisillään, niin rupeat jykevästi vastustamaan sen tuotannon lopettamista. Sanot, että siinä on 200 työpaikkaa uhattuna. Ville koetti vängätä, ettei neljää henkeä enempää ole suolla töissä nähty. Appiukko lopetti ämpyilyt usahtamalla, että sanomisessasi on sentään kaksi prosenttia totta. Totuus on, poika hyvä, tänä päivänä niin harvinaista herkkua, ettei sitä kannata törsätä ihan mihin sattuu. Sitten vaadit, että kunta eroaa Kuntaliitosta, maakuntaliitosta ja sairaanhoitopiiristä. Lasketa kunnan budjetista, paljonko niihin menee rahaa ja pane loppusummaan yksi nolla lisää. Näin säästöistä voit sitten luvata kaikille seniori-ikäisille aluksi viiden tonnin palvelusetelin, joka käy kaikkeen muuhun paitsi viinakauppaan. Ja keksi itse lisää.
Ville rohkeni epäillä, ettei esitysten läpimeno taitaisi olla kovin realistista. No ei tietenkään ole, vahvisti appiukko, hyvä, että sinä sen ymmärrät. Mutta ymmärtääkö äänestäjät, häh? Nyt on kyseessä vaalit, ei valtuustotyö.
Kun ehdokaslista pitää saada täyteen, on loppupäässä rima aika matalalla.