Pakina Kahden kodin koukussa

Monesti kuulee puhuttavan kahden asunnon loukusta. Ongelmana on saada myytyä entinen asunto tai perikunnan talo järkihintaan uuden rahoittamiseksi. Varsinkin muuttotappioalueella, kun täältä muutetaan kaupunkeihin tai taajamiin.

Me olemme sen sijaan koukussa kahteen asuntoon. Sillä olisiko parempaa vaihtoehtoa eläkepäivillä, kuin asua kesäisin maalla ja talvisin kerrostalossa kaupungissa, turvassa pimeältä, lumelta ja tuiskulta, liukkaalta rinnetieltä ja pakkaselta.

Ikääntyminen on vaikuttanut meikäläisten valintaan kahdesta asunnosta. Vuokrattu tulevaisuusyksiö on lähempänä jälkipolvea Heinolassa, vanhassa kulttuurikaupungissa. On vanhoja rakennuksia, kansallinen kaupunkipuisto ja runsaasti iäkästä puustoa. Talvellakin sula Kymenvirta, uimarantoja, paatteja ja purjeveneitä, palvelut ja tori lähellä ja jopa kaksi apteekkia.

Ja olihan Heinola ennen osa Savoa. Siellä ymmärretään, että vastuu on kuulijalla. Kuinka ollakaan, myös siellä väki vanhenee ja vähenee. Tuttua siltäkin osin.

Kahden asunnon koukussa on väljää asustaa, koska tavarat on jaettu nyt kahteen paikkaan. Minimalismi on tullut jäädäkseen. Eipä seniorit juuri muuta tarvitsekaan kuin leipää ja lääkkeitä. Tavaraa viedään kierrätyskeskukseen. Kaikkea ei tarvitse olla kahta; vihkisormukset ja kännykät ovat siellä missä mekin, samoin läppäri. Kylmä- ja matkalaukut ovat täynnä tullen mennen. Ja aina jotain on väärässä paikassa.

Uudet hankinnat on tehty tulevaisuusyksiöön, kuten tv, pesukone, mikroaaltouuni ja sänky. Samoin sinne on viety parhaat taloustavarat, astiat yms. Satavuotiaasta asuintorpastamme on tullut aito kesämökki, mukavuuksin. Täällä olemme kuitenkin edelleen kirjoilla, koska valtaosa vuodesta vietetään torpassa.

Kahden asunnon koukussa on väljää asustaa, koska tavarat on jaettu nyt kahteen paikkaan.

Kodinkoneilla ja ihmisillä on muuten kumma yhteys. Vanhenemme yhdessä. Ruohonleikkurilla ja moottorisahalla on vain romutusarvo, vaikka ne käynnistyvät kuin ihmeen kautta kesäisin. Kuin myös.

Yksiössä tutustuu eläkeläisrouvaan paremmin neljänkymmenen vuodenkin jälkeen. Olen hänen lähellään ennen ruokailua keittiössä, illalla ja aamulla sängyssä. Ja tietenkin saunassa. Muulloin on vapaa-aikaa ja silloin menemme kävelylle tai retkelle. Kinaamme vain keskenämme, sillä muihin ihmisiin pidämme etäisyyttä, eikä syyttä. Sillä vielä ei ole aika jättää maallista vaellusta mitättömän pienen koronaviruksen takia.

Siellä tulevaisuusyksiössä rouva pärjää yksin, sillä elinaikaennusteen mukaan lähden aikaisemmin tuonpuoleiseen katselemaan pilvilinnoja.