Kolumni Hiihtosankareita on riittänyt 1940-luvun umpihangista aina Oberstdorfin kilpaladuille

Vuosi sitten näihin aikoihin oli keväiset kelit. Oli ollut pitkä syksy ja sen perään kevät. Tämän talven lumenpaljous tuntuu vaihteeksi erikoiselta. Koronan vuoksi ei kuitenkaan kaikkiin perinteisen talven riemuihin ole mahdollisuutta. Kultakelloraveina muistetut perinteiset jääravit jäävät väliin nytkin. Viimeksi johtui keleistä, nyt koronasta.

Laduilla on kuitenkin tilaa. Tietä käyden tien on vanki, vapaa on vain umpihanki.

Tauno Koponen oli parhaita tapaamiani tarinankertojia. Mieleen muistui tarina hirmuisesta lumitalvesta. Eveli Pennanen tallensi tämän kymmenen vuotta sitten, kun lunta oli paksulti silloinkin. Muistellaanpa Taunoa tämän otteen myötä:

– Helmikuussa 1945 tuli lunta niin hirveesti, että maantie Varkauden ja Kuopion välillä oli tukossa viisi vuorokautta. Olin armeijasta lomalla Kuopiossa, ja sinne jummiin jäin, kun en uskonut Eino Pelekos- ja Aaro Kolari-vainoita, jotka sanovat, että nyt lähetään kottiin, kun vielä piästään. Ne olivat piässeet Varkauteen ja sieltä junalla Syrjän asemalle, ja jollain konstilla sieltä kottiinsa.

– Viijen päivän jäläkeen piäsin Leppävirran kirkolle. Huotarin kahvilassa tapasin jonkun ukon, jolta ostin semmoset huonot sukset. Niillä hiihtelin enon luokse Kurjalan Koistinmäkkeen, josta sitten huilattuani jatkoin Suvaksen yli kottiin Haaparantaan.

Niin taittui taival kun ei ollut vaihtoehtoja. Laturaivosta ja karvapohjaisista ei siihen aikaan puhuttu.

Huotarin kahvilassa tapasin jonkun ukon, jolta ostin semmoset huonot sukset.

Tämän talven leppävirtalainen hiihtosankari on Jaime Huerta Timolasta. Perun hiihtomaajoukkueessa on harvempi leppävirtalainen ollut. Jaime jää historiaan, vaikka kisamatka Oberstdorfin kilpaladuilla ikävästi tyssäsikin. Saavutus joka tapauksessa, kun ottaa huomioon että mies hiihti ensimmäiset hiihtonsa viisi vuotta sitten, eikä sitä ennen ollut suksia jalkaansa laittanut.

Huerta edustaa Leppävirran Urheilijoita, jonka edeltäjä oli Kotalahden Into. Rauno Ylönen kävi tätä läpi Warkauden Lehden kolumnissaan, jota hyödynnetään nyt tässä.

Innon nimekkäin hiihtäjä oli 1980-luvun alussa Suomen kärkihiihtäjiin kuulunut Pertti Kolehmainen, 50 kilometrin TUL:n mestari. Muita kovia LepU-hiihtäjiä ovat olleet Maarit Kolehmainen ja kuulovammaisten EM-kisoissakin käynyt Maarit Korhonen.

Viriltäkin löytyy kovia hiihtäjiä vaikka yhden tämmöisen kolumnin verran lueteltavaksi. Rane poimi muutamia nimiä, kuten 1963 SM-kisojen neljäs Paavo Issakainen ja nuorten sarjoissa Juha Miedon kanssa tasapäisesti kilpaillut Reino Mönkkönen.

Virin naisjoukkue Tuula Karttunen, Leena Jäppinen ja Mirjam Kauhanen lykki SM-viestikultaan 1963 ja Marja Kosunen, Riitta Nyyssönen sekä Ritva Suomalainen ottivat SM-viestikultaa 1967 ja 1968.

Viime vuosien nuorten arvokisakävijöitä Viristä olivat Tanja Kauppinen ja ampumahiihtoon sittemmin vaihtanut Sanna Markkanen.

Jaime Huerta vei leppävirtalaisväriä MM-kisoihin. Siihen yltää aniharva.