Kolumni: Sote tulee sittenkin?

Antti Aho

Antti Aho

Ajelin viikko sitten Niinimäen Alakylältä Puurtilan suuntaan (Purdilanlax by af Leppävirta socken, kuten vanhoissa kartoissa ja maakirjoissa lukee) kohti kotikonttoria, ja Yle Suomen puolella puhuivat THL:n tutkimusprofessori Heikki Hiilamo ja Kunnallisalan kehittämissäätiön asiamies Antti Mykkänen, joka taannoin vaikutti maakuntajohtajana näillä selkosilla. Keskustelunaihe oli niinkin tuore kuin sote-uudistus.

Puhetta ja paperia on tästä aihepiiristä piisannut käsittämättömät määrät. Asian merkitys on hautautunut paperipinoihin ja turhautumisen määrää on hankala mitata, kun kalkkiviivoja lähestyttäessä on pitänyt palata lähestulkoon nollapisteeseen. Kansalaisten usko on vähissä, eikä tärkeä asia kiinnosta juuri ketään.

Nyt hallituksen esitys sote-uudistuksesta on annettu eduskunnalle. Molemmat asiantuntijat sanoivat radiohaastattelussa uskovansa, että uudistus toteutuu, tai ainakin sen toteutuminen näyttää todennäköisemmältä kuin se, että se taas kaatuisi.

Varaa ei ole valmistella huonosti, mutta ei ole varaa viivytelläkään. Jälkijunassa ollaan joka tapauksessa.

Haastattelin nyttemmin edesmennyttä valtiosihteeri Raimo Sailasta Varkaudessa vajaat 12 vuotta sitten. Tuossa yhteydessä hän mainitsi, että jos kunnat ovat tosissaan kiinnostuneet kuntalaisen parhaasta, kuten väittävät olevansa, niin silloin olisi syytä lähteä tosissaan liikkeelle toteuttamaan rakenneuudistusta. Hän puhui sekä kunta- että sote-uudistuksesta, jotka niputettiin kohtalokkaasti yhteen.

Paras-hankkeen aikaa elettiin tuolloin, ja Sailaksen mukaan siinäkin lähdettiin jo alun perin liikkeelle 25 vuotta liian myöhään. Sailas sanoi kuntien viivytelleen täytäntöönpanossa ja tehneen kohtalokkaita ratkaisuja keksimällä erilaisia väliaikaisia malleja, joilla täytetään lain kirjain mutta ei sen henkeä.

Kansalaisten usko on vähissä, eikä tärkeä asia kiinnosta juuri ketään.

Kysterin Sailas niputti näiden väliaikaisten mallien kaikenkarvaiseen joukkoon. Nykynäkökulmasta voinee arvioida, ettei se ole ollut toiminnaltaan läheskään heikoimmasta päästä. Kysteristä olisi vain alun alkaen pitänyt tehdä maakunnallinen organisaatio eikä tilkkutäkkiä. Maakunnallisena se olisi toteuttanut sote-uudistuksen henkeä huomattavasti paremmin.

Kysterin ongelmana on kustannustehokkuuden puute, ja kuntien äänen ja vaikutusvallan hukkuminen hallinnolliseen suohon.

Esimerkkeinä tästä voi mainita Leppävirran sote-kulujen kasvun, jota ei pelkkä hoidettavien määrä selitä, sekä sen, ettei sote-keskuksen valmistelussa ole edetty mihinkään.

Sosiaali- ja terveyspalvelut ovat elintärkeitä. Niiden pitää toimia kitkatta.

Palvelurakenteita pitää päivittää jatkuvasti, ja niiden toimivuutta on osattava kyseenalaistaa ja tehdä hallittuja korjausliikkeitä.

Iso viipale palveluita siirtyy kuntien hartoilta maakuntatasolle, jos tämä nyt maaliin saadaan. Paljon on tekemistä, kun toteutusvaihe alkaa.

Kommentoi