Näkökulma Villapossun ydin

Saimme Leppävirralle lähituotepuodin Unnukkaan. Sellainen on ollut monen asiakkaan ja tuottajan haaveena pitkän aikaa. Lähipuodin ansiosta saamme alueemme maut ja kädentaidot monien iloksi, eikä ainoastaan asiaan vihkiytyneiden ja Reko-piirissä asioivien.

Lisäksi mennyt vuosi on nostanut kotimaisen ja lähiruoan tuotannon merkityksen aivan uusiin sfääreihin. Meiltä ei loppunut ruoka kevättalvella kaupoista, eikä se vessapaperikaan.

Alueella viljelevien oli vielä keväällä kylvöjä tehdessä vaikea arvata, että marraskuussa on hieno puoti pystyssä Unnukassa. Tulevana keväänä voimme siihen varautua paljon paremmin sekä etenkin nyt viljelysuunnitelmia tehdessä. Tietenkään kasvukauden kulusta ja sääolosuhteista ei voi vielä tietää, ennen kuin sato on ensi syksynä kerätty ja jalostettu.

Lisäksi ihmisten on hyvä tottua kausiajatteluun: aina ei ole kaikkia tuotteita saatavilla ja niiden riittävyys voi olla heikompaa, ihan katovuoden tai muun ennalta arvaamattoman riskin vuoksi.

Lähipuodin käytäntöön saattaminen idean tasolta ei ole ollut mikään nopea tai helppo prosessi. Myös puodin pyörittämisessä on omat alkuhankaluutensa kunhan toimintatavat tulevat itse kullekin tutuksi. Toivon kärsivällisyyttä niin tuottajilta kuin asiakkailtakin seuraavien kuukausien aikana.

Leppävirran alueella on monentyyppistä tuotantoa eri puolilla kuntaa. Lisäksi yrittäjissä on innovatiivista otetta. Tämä näkyy muun muassa lähipuodin monipuolisena valikoimana.

Vähintään kotimaista mutta etenkin alueellamme tuotettua ja tehtyä kannattaa aina suosia.

Luulen, ja toivon, ettei tässä ole vielä kaikki mitä alueeltamme irtoaa. Olen luottamustoimien kautta päässyt tutustumaan ympäri Suomea erilaisiin tuotantosuuntiin ja viljelijöihin. Nyt sen ansiosta joulupöydässämme syödään villapossun eli mangalitzan kinkku, joka on tosin peräisin Kaakkois-Suomesta. Mutta juurikin erikoistumalla pienemmän kokoluokan tila pärjää ja tästä villapossufarmi on yksi esimerkki.

Sen lisäksi että suositaan joululahja- ja jouluostoksissa omaan herkkupöytään kotimaista, ja vielä parhaassa tapauksessa lähellä tuotettua ruokaa tai muuta tuotetta, saa samalla kertaa tuettua suomalaista työtä sekä eettisesti että ilmastollisesti kestävää tapaa tuottaa hyödykkeitä.

Leppävirta on yksi harvoista kunnista, joka on hiilensitojakunta eli meidän alueemme toiminnasta syntyvät hiilidioksidipäästöt, ja ylimäärinkin hiiltä sitoutuu Leppävirran alueen biomassaan, kuten metsiin, peltoihin, kaikkeen vihreään ylipäätään. Tätä tutkimustietoa ja infoa jakaa Kesto-hanke. Kannattaa tutustua siihen ja huomata se, että vähintään kotimaista mutta etenkin alueellamme tuotettua ja tehtyä kannattaa aina suosia. Niin palveluissa kuin hyödykkeissä, tässä voisi olla tulevan vuoden ja vuosien seuraava asian ydin, jonka jokainen voisi nostaa esille omassa elämässään. Se voi kasvattaa entisestään alueemme tuotannon monipuolisuutta ja kestävyyttä sekä jatkumoa pitkälle tulevaisuuteen.

Kirjoittaja on marjanviljelijä ja filosofian tohtori.