Yritystilaus tunnistettu

Voit käyttää palvelun kaikkia sisältöjä vapaasti. Jos haluat kommentoida, kirjaudu sisään henkilökohtaisella Mediatunnuksella.

Pakina Tyrimistä

Sattuuhan sitä, kaikki eivät vaan kerro. Mutta minulle tapahtui taas jotain.

Illan pimettyä ja sateen lakattua, laskettelin kotirinnettä alas takaperin automobiililla. Talliin teki auton mieli. Eikös vaan tuo vikuripää työntänyt takapäänsä ojaan eikä houkuttelusta huolimatta noussut sieltä pois. Ei edes moottori suostunut pyörimään. Eikä sähkökäyttöinen käsijarru hellittämään otetta. Houkuttelin rahalla ystävällisen naapurin apuun traktorillaan. Heti kohta moottori käynnistyi ja jatkoin matkaa talliin. Kun kurkistelin taskulampulla auton alle ei siellä mitään erikoista ollut tai puuttunut. Vain pieni heinätuppo. Huh huh.

Heti lauantaiaamuna rouva otti auton ja soitteli sitten jostain vilkkuvasta varoitusvalosta ja että moottorista meni teho. Hän sai kutsun palata kotiin.

Nyt sekä auton että minun itseni pitäisi päästä korjaamolle. Ainakin heti maanantaiaamuna. Minut oli nimittäin kutsuttu KYS:iin tyräleikkaukseen. Sellaisia kun tulee vanhoille miehille, kaikki eivät vaan kerro.

Automobiili toi korjaamolle, ja bussi sieppasi minut viimein kyytiin jo kylmettyneenä. Alkoi piilottelu kasvomaskin takana. Minä linjuriautossa!

Jäin bussista pois hyvissä ajoin, ettei tarvitse KYS:ssä tuntia odotella syömättömänä. Pääsin viimein kolmanteen kerrokseen hengästyneenä käsiä pesemään. Uskoivat ettei koronavaaraa ole maskini takana, vaikka nokka vielä vuosikin. Kohta kirurgi käski tarkastukseen petille ja laskea housut alas. Sitten vielä kopeloi. Nousin äkkiä ylös, kun hän sanoi tekevänsä avoleikkauksen. Ja ilman nukutusta.

Onneksi ei aivoleikkausta. Pitkän odottelun jälkeen kiipesin ihan itse leikkauspöydälle. Kädet sivulle suoriksi kuin ristille ja hihnalla kiinni pöytään. Rauhoittavaa suoneen ja karvan ajo. Ei tuo itsensä paljastaminen kummoista ole. Sitten tuli itse puukkomies. Mutta olo oli jo aika turta, joten antaa mennä vaan koko tyrä.

Työntelivät sängyllä heräämöön nukkumaan. Kipuja ei ollut leikkauksessa, ei koko reissussa. Sinne nahkan alle oli viritelty verkko ja jalkeille pääsi heti. Olikin jo mitä melkoisin nälkä. Outoa oli kyllä syödä pyörillä varustetulta kallistelevalta pöydältä, jossa luki Merivaara. Menetteli tukevalla lattialla.

Olin koko heräämön ainoa mies. Savolaisena ukkona joutui siis vitsinikkariksi, kuten että, ensimmäinen hoitaja houkuttelee sänkyyn, yöhoitaja pitää hyvää huolta ja aamuvuorolainen laittaa heti kotiin. Ja että erotan teidät maskinaamaiset ja rillipäiset hoitajat vain hiussaparoista.

Aamulla ajelin mittariautolla kotiin ja kuulin, että automobiili on kunnossa. Rouva haki auton kotitalliin, kertoi että pohjapanssarin alle lämpimään oli myyrä tai hiiri tehnyt heinistä pesän ja järsinyt paksuimman ”korren” poikki tilaa tehdäkseen. Siitä moottoriohjauksen varoitusvalo varoitteli ja vei autosta tehot.