Miten Unnukan lähituotepuoti syntyi?

Päivi Tirkkonen esitteli lähituotepuodin tiloja MTK-Leppävirran jäsenten kanssa lokakuun lopulla. Kari Voutilainen

Henna Tiitinen

Leppävirralla alkoi keväällä 2018 Virma – virree savolaene muaseuvun koulutushanke.

Hankkeen tarkoituksena oli pitää Leppävirran ja Sisä-Savon maaseudut elinvoimaisina ja samalla saada nuorta väkeä mukaan suunnittelemaan maatiloille uudenlaista tulevaisuutta, unohtamatta vanhempaa väkeä, esimerkiksi viljelijöitä, joilla on vielä työuraa jäljellä mutta harkinnassa on luopuminen perinteisestä viljelytoiminnasta.

Tarkoituksena oli saada luotua verkostoa ja uusia yhteistyömahdollisuuksia.

Yksi näistä koulutuspäivistä oli Leppävirralla Vesileppiksessä marraskuussa 2019.

Tuona päivänä meitä oli paikalla minun lisäkseni kolme muuta ”opiskelijaa”. Kouluttajana toimi Jouni Ortju

Oli keksittävä joku yritysidea jota lähdetään työstämään ajatuksella. Jostain kumman syystä suustani pääsi sana ”lähitori”. Tämä oli siis koko päivän meillä työnimenä.

Puodin syntyyn meni siis vuosi ensimmäisistä ajatuksistamme.

Porukalla sitten heiteltiin ajatuksia kyseiseen aiheeseen liittyen. Osa oli ihan toteuttamiskelpoisia, osa tuntui utopistisilta.

Muutaman tunnin ajatustyön päätteeksi meille tuli esittäytymään kuntamme uusi elinkeinoasiamies Antti Tulila. Kun kerran olin ajatuksen suustani päästänyt, jouduin sen esittelemään hänelle heti tuoreeltaan.

Homma jatkui niin, että minun tehtäväkseni jäi koota seuraava kokous kokoon. Kokouspaikka oli Leppävirran kunnanvirasto. Tuossa tapaamisessa olisivat mukana elinkeinoasiamies, MTK:n edustaja, Siikamäen suoramyynnin edustaja, Jouni Ortju ja allekirjoittanut.

Vieläkin mietin, mitähän tästä tulee vai tuleeko mitään?

Olisiko ollut ehkä viisasta pitää ajatukset omassa päässään.

Asioilla näkyy olevan jollain tavalla tarkoitus järjestyä. Olin ruokailemassa jouluruuan merkeissä Tirkkosten juhlahuoneistossa. Ruokailun jälkeen jäin Päivi Tirkkosen kanssa juttelemaan toviksi ja kerroin että meillä on tuollainen tapaaminen kunnantalolla. Eli tuo edellä mainitsemani kokous oli juuri jouluruokailua seuraavana päivänä.

Jutellessamme kävi selväksi että meillä oli yhteinen tahtotila Päivin kanssa. Päiviä kiinnosti laajentaa yritystoimintaa, jos vaan asiat järjestyvät ja minua kiinnosti edelleen heitellä noita ideoita mutta ei olla yrittäjänä.

Jo ensimmäisessä yhteispalaverissa kerroin että minulla oli tiedossani mahdollinen innokas yrittäjä jos vaan tilat löytyy ja homma muuten toteutuu.

Seuraavassa palaverissa meitä oli paikalla vain minä, Päivi, Antti ja Armi Nissinen Savon silmut -hankkeesta ja yksi muu henkilö. Asiat nytkähtivät askeleen eteenpäin.

Keväällä rantautui korona Suomeenkin ja asiat menivät lähituotepuodinkin osalta uuteen muottiin. Kun jo valmiiksi kaikilla yrityksillä alkoi mennä huonosti, oliko enää järkeä suunnitella mitään uutta? Siitä huolimatta ajatustyö kävi vilkkaana. Jospa sittenkin?

Koronan myötä kaupoissa ruokahyllyjä katsellessa tuli huomattua että nythän suomalaisille alkoi maistua kotimaassa tuotettu ruoka. Hyvä niin! Olikohan mennyt uutisten kautta perille myös se että kotimaassa tuotettu ruoka on turvallista ja ruokaa ei ole pumpattu täyteen antibiootteja. Tämä puhdas ruoka kenties onkin meille myös avain selviytymiseen koronasta hengissä ja lievempänä tautina? Taas teki lähiruoka-ajatus nousua.

Kesän olin Päivillä töissä kesäkahviossa Leppävirralla.

Tuntuu että ei varmaankaan mennyt päiväkään etteikö olisi mietitty lähiruokaideaa ja samalla vapaita liiketiloja sekä sitä onko tässä järkeä, uskaltaako?

Tiloja oli kyllä vapaana kirkonkylällä mutta olimme miettineet viitostietä ohimenevää tuhansien autojen virtaa vuorokaudessa.

Olisi oltava näkyvällä paikalla ja lähellä viitostietä.

Keväällä Leppävirralle perustettiin oma Reko-lähiruokarengas. Suosio Rekolla oli kova jo alusta lähtien ja se myös antoi lisäuskoa ideaamme.

Asioilla oli taas tapana järjestyä. Matkailukeskus Unnukasta vapautui pari liiketilaa.

Oli oma tila puotia varten ja oma tila kahvila-ravintolalle. Taas alkoivat palaverit joissa esiteltiin ajatusta tuottajille. Kartoitettiin, millaisia tuotteita olisi mahdollista saada myymälään jos ja kun puodista tulee totta.

Marraskuun alusta alkaen on Leppävirralla ollut oma Lähipuoti Unnukka. Suosio on ollut kova alusta alkaen. Toinen lähituotepuoti joka on viitostien varrella, on Heinolan Heila.

Lähipuoti myy lähiruokaa, käsitöitä ja niin edelleen.

Myös kahvila-ravintola tarjoaa lounaan niin pitkälti lähituotteita hyödyntäen kuin se on mahdollista. Puodin syntyyn meni siis vuosi ensimmäisistä ajatuksistamme. MTK-Leppävirta on tukemassa Lähipuodin alkumetrejä.

Edelleen Reko-lähiruokarengas toimii ja hyvä niin. Mielestäni nämä molemmat tukevat toistensa toimintaa. Kaikki eivät voi osallistua Rekoon ja toisaalta paljon samoja tuttuja tuotteita on saatavilla kivijalkamyymälästä.

Kommentoi