Pääkirjoitus: Tiukka budjetti ei kestä isoja heilahteluja

Kuntatalouden ongelmat ovat olleet tiedossa jo ennen koronapandemiaa, kirjoittaja muistuttaa. Antti Aho

Kuntatalouden lihavat vuodet ovat vain haikeita muistoja niin Leppävirralla kuin muuallakin. Jatkuva rakennemuutos on muokannut talouden perustaa koko kuntakentällä, niin isoissa kasvukeskuksissa kuin täällä itäisessä Suomessakin. Velvoitteet ovat raskaat, ja tulopuoli pettää. Ennakoiminenkin on hankalaa, kun vanhoja rakenteita ei päivitetä kädenkäänteessä, ja lakisääteiset palvelut on pakko järjestää murrosvaiheissakin. Perusajatuksen kun pitää olla se, että kunta on kuntalaista varten, ja veronmaksajan on saatava rahoilleen vastinetta, oli kyse sitten sosiaali- ja terveyspalveluista tai vaikkapa katujen hoidosta.

Leppävirran ensi vuoden talousarvio on kunnanvaltuuston edessä ensi maanantaina. Valtuusto veti päälinjat selviksi jo reilu vuosi sitten, kun talouden tasapainotussuunnitelma sai yksimielisen hyväksynnän. Niillä nuoteilla on tehty myös tulevan vuoden talousarvio, ja jos kaikki sujuu kuten nyt näyttäisi, saadaan viivan alle ylijäämäinen tulos. Neljännesmiljoona ei ole paljon, mutta on se joka tapauksessa toista kuin alijäämä, jonka kattamisvelvoitetta ei pääse karkuun.

Alijäämäkään ei ole poissuljettu vaihtoehto. Jos liikkumavara on niin pieni kuin se nyt on, saattaa loppusumma keikahtaa yhdellä sairaanhoitopiirin lisälaskulla.

Korona muutti tilannetta myös kuntataloudessa. Valtio riensi hätiin ennen kuin kunnan ehtivät edes apua huutaa. Koronatuet ovat helpottaneet kuluvan vuoden taloudenpitoa. Helpotus on tässä tilanteessa enemmän kuin tarpeellinen, mutta joka tapauksessa vain tilapäinen.

Väestörakenteen muutos näkyy myös budjetissa. Ikärakenteen vinoutuminen lisää painetta vetovoiman kasvattamiseen. Veronmaksajia tarvitaan tulevaisuudessa entistä kipeämmin.

Valtuusto veti päälinjat selviksi jo reilu vuosi sitten, kun talouden tasapainotussuunnitelma sai yksimielisen hyväksynnän.

Kommentoi