Näkökulma: Kuka pelkää piispaa?

Tero Huvi

Kuluvalla viikolla Leppävirran seurakunnassa toteutetaan piispantarkastus. Koko prosessi on alkanut jo paljon aikaisemmin. Työntekijöiden ja luottamushenkilöiden osalta on toteutettu kysely, ja taloutta sekä toimintaa on tarkasteltu täikamman kanssa. Kirkkoherra Teppo Ritari on luotsannut väkeä ammattimaisella otteella ja seurakunta on melkoisen hyvässä iskussa. Aina voisi jotain tehdä toisin, mutta seurakunta on kunnassa näkyvä toimija. Osaava ja innovatiivinen työote on huomattu myös valtakunnallisesti. On sitten kyseessä hautojen hoito tai Yhteisvastuukeräyksen uudet avaukset. Tulevaisuuden haasteet liittyvät seurakunnan jäsenmäärän muutoksiin ja sen kautta pieneneviin voimavaroihin. Korona ja siihen liittyvät muutokset tuovat omat mausteensa. Elossa oleva ja elinvoimainen seurakunta on hyödyksi kaikille. Tavalla tai toisella.

Nykyisen piispan Jari Jolkkosen juuret ovat Ilomantsissa ja vuodesta 2012 asti on hän ahkerasti kiertänyt hiippakuntaa. Maailma on muuttunut muutamassa vuodessa monelta osin, kun piispa saapuu ensimmäistä kertaa Leppävirralle piispantarkastusta tekemään. Ei käy kateeksi piispan homma. Toisaalta piispan tulisi ymmärtää perinteistä seurakuntaväkeä ja olla vahvasti kiinni eilisessä ja samalla tulisi katsella mitä ympärillä tapahtuu. Kirkon ongelma lienee kokonaisuudessaan se, että sydän on jossain muualla kuin palvelujen tuottamisessa. Se korostuu varsinkin nyt kun maailma asemoi itseään uudelleen koronan käyttäessä tahtipuikkoa. Piispa Jolkkonen ansaitsee pienen plussan siitä, ettei hänen sanomisensa ole jäänyt käsidesin ja kasvomaskien kanssa puuhasteluun. Ihmiset tarvitsevat nyt toivon tuojia ja valon pilkahduksia arjen ikävään ja epävarmuuteen.

Kirjailija Jari Tervon tiedetään sanoneen, että jos ihminen nuolee kaikkien ihmisten takapuolta jossain vaiheessa osuu oikeaan. Kirkon kumartelu moneen suuntaan saa joskus naurettaviakin piirteitä. Kirkko voi ja saa olla hankala tai eri mieltä valtaväestön kanssa. Kirkon eikä piispankaan tarvitse taipua kaikkeen. Joskus on hyvä yrittää huutaa tuuleen, sovittaa pyöreää palikkaa neliskanttiseen reikään tai työntää narulla kiveä. Vaikka asiat kirkossa tapahtuvatkin hitaasti, eivätkä muutokset välttämättä kulje aina toivottuun suuntaan, on keskustelu suotavaa ja tervetullutta. Se on myös yksi piispantarkastuksen keskeisistä tavoitteista: yrittää ymmärtää ja oivaltaa asioita uudella tavalla. Voisiko Leppävirran seurakunta ja sen naapuriseurakunnat oppia jotain vaikkapa Kainuun pieniltä seurakunnilta jotka nekin kuuluvat Kuopion hiippakuntaan? Kyllä voivat. Puolin ja toisin. Piispan ja hänen esikuntansa kautta viesti kulkee paikkakunnalta toiselle.

Kuka pelkää piispaa? Toivottavasti ei kukaan. Piispan pelottavuuden voi testata vaikkapa saapumalla kirkkoon perjantaina. Vaikka se onkin 13. päivä uskon, että paneeli avaa ajatuksia ja näkökulmia tämän seutukunnan tulevaisuuteen.

Kirjoittaja on Leppävirran seurakunnan koordinaattori.

Ihmiset tarvitsevat nyt toivon tuojia.

Keskustelu