Kun sammakko Litmaniemellä kirstuun pantiin

Antti Aho

Antti Aho

Vehmersalmella St1:n pihalla ja sisätiloissa torstain autoesittelytilaisuudessa tuli monta mielenkiintoista juttua puheeksi. Vehmersalmelle kaivattaisiin ulkoilureittejä. Saapa nähdä, milloin Kuopion kaupungilta mielenkiintoa ja määrärahaa moiseen liikenee. Kesän mittaan keskustelua herättäneestä mopoilusta puhuttiin myös, ja pitkän linjan tieliikennetuntija Jyrki Knuutinen mainitsi, ettei tarvitse olla kuin muutama hulttio, joka laittaa homman sekaisin, niin sitten leimataan kaikki kuuliaiset mopoilijatkin.

Sinänsä hyvä, että nuoriso pitää ääntä. Moni kylä on hiljentynyt lopullisesti. Yhdestä pakoputkea vailla olevasta moposta lähtee sen verran ääntä, etten jaksaisi minäkään jatkuvasti kuunnella.

Sitten kuulin Vupes-Ihalaisesta, josta en ollut ennen kuullutkaan. Tämä mies oli aikoinaan tunnettu Suvaksen itäpuolella. Tosin siihen aikaan, kun vesireitti yhdisti eikä erottanut kuten nykyisin, saattoi miehen maine olla tiedossa Kukkarin ja Vänskänselän molemmin puolin.

Otetaan tähän tarina, jonka tuusniemeläinen kansakoulunopettaja Otto Räsänen merkitsi muistiin Litmaniemellä 85 vuotta sitten. Tämä juttu oli silloin jo vanha. Tuolla Mustinlahden takana Tuusniemen puolella oli Mikko Poutiaisen puoliso Mari juottanut kalamoja Paavo Poutiaiselle kostoksi siitä, kun tämä myi pariskunnan asuman Kylänahon torpan toiselle. Siitäpä meni Paavo sekaisin ja häntä hoidettiin Niuvassakin, mutta ei tullut tolkkuihinsa. Viimeisenä keinona käännyttiin Vupekseksi kutsutun Kust. Ihalaisen puoleen, hänet kun tunnettiin mielisairauksien, kaatumataudin ja käärmeenpiston parantajana.

Konstejahan Ihalaiselta löytyi. Milloin apuna oli viina ja sauna, milloin laitettiin velkakirja hauen suuhun tai ripustettiin sairaan omistama paita puuhun.

Nyt tehtiin kaikki tarvittavat taiat ja vielä ongittiin kaivosta pari tähän tarkoitukseen varattua sammakkoa. Molemmat sammakot laitettiin pieniin leppäkirstuihin, joista toinen kaivettiin Tuusniemen hautausmaahan ja toinen työnnettiin pitkällä seipäällä kirkon kivijalan aukosta sisään sillan alle jotakuinkin alttarin paikkeille.

Kuulin Vupes-Ihalaisesta, josta en ollut ennen kuullutkaan.

Sen jälkeen Ihalainen nautti tienristeyksessä mukaan varatut viinat. Parannettava ei saanut ryyppyä. Joka tapauksessa Poutiainen parantui tämän monivaiheisen toimituksen jälkeen, kunnes sairastui uudelleen.

Tämmöinen juttu on tallessa Vupes-Ihalaisesta, jonka isä Juho Ihalainen oli samanlainen turja kuin poikansakin. Vupekselle kuuluneen Harjun paikan omisti myöhemmin entinen poliisikonstaapeli Juho Ihalainen – liekö samaa sukua – joka löysi aitan sillan alta leppäkirstuja, joissa oli sammakon luurankoja selällään.

Tulipa nyt tämän verran taas tätä ammoisten aikojen kansanperinnettä. Tietäisikö joku lisää?

Keskustelu