Näkökulma: Päitä poikki

Tero Huvi

Viime päivien järkyttävä uutinen tulee Ranskasta.

Opettaja tapettiin silmittömän raivon saattelemana. Pidätettyjä on ja syyllisiä varmaan etsitään isolla joukolla. Ranskan presidentti puhuu terroriteosta.

Päänsä menettänyt opettaja oli esitellyt tunnilla muutaman vuoden takaisia pilapiirroksia, jotka koskettivat islaminuskoa ja siihen liittyviä teemoja.

Se, mitä median kautta asiasta tiedetään, tuntuu jotenkin käsittämättömältä.

Eletään vuotta 2020 ja edelleen elämme aikaa, jossa sananvapaudesta puhutaan uupumukseen asti, mutta käytännössä olemme niin usein asian kanssa lähtökuopissa.

Tähän maahan ja maailmaan tulisi mahtua kaikkien ihmisten mielipiteet.

Meidän ihmisten iso ongelma on se, että olemme juuttuneet omiin näkemyksiimme ja pidämme niitä aukottoman oikeina.

Niiden ilmaisemiseen liittyvistä tavoista voidaan kiistellä, mutta kaikille pitäisi olla tilaa.

Toista ei saa loukata.

Ihmisarvoa pitää kunnioittaa.

Voimassaolevaa lainsäädäntöä tulee noudattaa.

Jos edellä mainituista asioista pitää kiinni, onnistuuko sivistynyt keskustelu ja ajatustenvaihto?

Onnistuu.

Harjoittelemalla.

Meidän ihmisten iso ongelma on se, että olemme juuttuneet omiin näkemyksiimme ja pidämme niitä aukottoman oikeina.

Puhumme ja saarnaamme usein vuoropuhelusta, mutta emme ole oikeasti valmiita kurkkaamaan aidan toiselle puolelle, millaista elämä siellä mahtaa olla.

Muistan kun ystäväperheemme tuli kyläilemään ensimmäistä kertaa.

Mietimme muutamia käyttäytymiseen liittyviä asioita. Vierailu meni hyvin.

Jälkeenpäin kerroin arasti tuolle perheelle, että hieman jännitti, että osaammeko kunnioittaa heidän tapojaan.

Sain viisaalta romanimieheltä oivan ja yksinkertaisen neuvon: kannattaa kysyä.

Niinpä.

Kuinka yksinkertaista se onkaan.

Ison joukon mukana on helppo kulkea.

Suvaitsevaisuus ei tarkoita sitä, että minun tulisi hyväksyä kaikki tai omaksua ympäröivät ajatukset omikseni halusin tai en.

Suvaitsevaisuus tarkoittaa sitä, että ymmärrän elämän moninaisuuden.

Minna Canthin yksi monista lausahduksista on ajankohtaisempi kuin eilen: ”Vapaus, tasa-arvo ja rakkaus, toteutuvatko ne koskaan tässä matoisessa maailmassa?”.

En tiedä, mutta itse aion nousta omasta bunkkeristani, avata ikkunan ja kurkata entistä pidemmälle oman mukavuusalueeni ulkopuolelle.

Onneksi, ei tarvitse pelätä menettävänsä päätään.

Kirjoittaja on Leppävirran seurakunnan koordinaattori.

Keskustelu